19.12.2015

AJAN PELAAMISEN, KUSETUKSEN, SUGGEROINNTIN, MANIPULAATION JA SALALIITTOJEN AIKAKAUSI

Taiteen konservatiivisiivessä näkee usein tunnetilojen fetisointiyrityksiä. Jäädään kiinni alati liikkuvaan ja ohivirtaavaan, joskus olleeseen tunnevihvahteeseen tai sen muistoon, rakennetaan oma "kadonnutta aikaa etsimässä" sen ympärille. Usein nämä esitykset eivät kykene palauttamaan itse tunnetilaa "madeleineleivoksen voimalla" vaan ainoastaan yrityksen muiston. Muistamme joskus itse yrittäneemme samaa, kunnes kohtasimme erilaisia ilmiselviä taiteellisia umpikujia: taakspäin katsomisen, hiljentymisen ja nostalgian leima tavalla, jonka kokee lähinnä rajoittuneisuudeksi ja ahdasmielisyydeksi.

Dekonstruktion voima ymmärretään aina uudelleen huonosti. Ymmärretään huonosti, että tunnetilat täytyy juurruttaa nykyhetkeen ja tulevaisuuteen. Tämä taas vaatii moraalisen perustan paitsi yksilöllisen elämän myös yhteiskunnallisen elämän kaikilla tasoilla. Aidot tunteet (ks. Ouspensky Neljäs tie) eivät voi juurtua torjuntamekanismeihin. Aito tunne? Se kai salaliittoteoriojen ja loputtoman poliittisen ajanpelaamisen ja pyramidihuijauksen aikakaudella on mahdottomuus. Mitä tahansa yritämme vakavalla naamalla, ironia syövyttää sen nopeasti puhki. Toki siihenkin mittaan asti valheellisuutta ja psykopatologista torjuntaa jo löytyy, että sinisilmäisen fasismin vilpittömyys väistää jopa letaalin ironian.
 
Fasismin säkkipäisen tukahduttamisen ja yhteiskunnallisen suprajohtavuuden pakottamisen sijaan yhteiskunnallisen ja yksilöllisen olemassaolon perusteet täytyisi muokata ymmärrettäviksi ja mielekkäiksi tavalla, jossa aito todellinen tunnetila pääsee niiden älylabyrintista läpi. Kaikkien kolmen keskuksen pitäisi toimia yhteistyössä niin yksilöllisellä kuin yhteiskunnallisella tasolla. Tämä vaatii aktiivista tietoista tahtoa, tunnerersistanssien minimointia ja varsinkin dekonstruktiota.

Politiikka joka ei lainkaan tiedosta PÄÄMÄÄRÄÄ ei voi koskaan sattumalta onnistua päämäärän saavuttamisessa.

Ymmärrämme että tässä jää pohjalle poliittinen ongelma. Mitä tehdä runsaslukuisina sikiäville ihmisten pahasta olosta energiansa saaville "saatanan tarpeellisuuden" tai "jumalan vihan" operatiiveille, joiden työväline on ankeuttaminen, lannistaminen, käytännön häijy ironia poliittisten järjestelmien avulla? Heille ei pidä antaa yhtäkään iskulausetta nurinkäännettäväksi.
    
Mieluummin tässä aikakaudessa kannattaa kuunnella John Zornia kuin Proustia, jos ei taiteellisen periksiantamattomuuden ja täydellisen yksinäisyyden kestämisen kovuus ole Proustin tasolla.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com