31.12.2015

RUNOUS VIRASTONA

Voi ajatella, että runouskin on eräänlainen virasto, jossa eläkevirassaan olevat läpikotaisin kyyniset ja paatuneet "alan kovat ammattimiehet" ja tohtori-hassnamussialaiset katselevat torninsa ulkopuolelta kylmästä loskasta lähetettyjä köyhien keksijöiden hakemuskyhäelmiä syvän inhon ja halveksunnan vallassa.

Erojakin löytyy. Runouden virastossa hakijoilla ei ole minkäänlaisia oikeuksia, ei juridisia oikeuksia, eikä valitusoikeutta. Viraston ei toisaalta tarvitse selittää mitään. Sen ei tarvitse näyttää ymmärrettävältä tai edes substanssipitoiselta. Itse asiassa se teeskentelee, ettei sitä olisi edes olemassa.

Yksi tärkeä kehitysaskel voisi olla runouden asiamiestoimistot (jollaisia varmasti kaikki runouden suuryritykset jo käyttävätkin). Asiamiestoimistoon runoilija voisi kävellä ja luonnehtia kirjoitusideansa valtuutetulle runouden asiamiehelle. Runsasta taloudellista korvausta vastaan asiamies kirjoittaisi varsinaisen teoksen, joka täyttäisi ne muodolliset ehdot, joita olemattomuuttaan teeskentelevällä virastolla aina kulloinkin on sille, että se ylipäätään ottaa käsikirjoituksen käsiteltäväksi. Tämä edesauttaisi runoilijoiden asemaa. Asiamiehen palkkio voisi olla vuosiapurahan suuruinen.

Yhtä kaikki "[t]aiteilija on onnettomampi kuin insinööri sen takia, ettei hän saa mitään takaisin tuotoksestaan. Hän ei luo konkreettista vuorovaikutusta ulkomaailman kanssa. Normaali ihminen ei psyykkisesti kestä pelkkää solipsistista kelailua kovinkaan pitkään. Teos ei kohtaa konkreettista todellisuutta eikä toimi odottamattomilla tavoilla. Ennen kaikkea se ei voi onnistua tai epäonnistua mielipiteistä riippumattomalla tavalla. Toiset vain lukevat sen, jos edes lukevat, ja kommentoivat sitten että ihan kiva. Siitä voi tietenkin jutella, mutta puheet voi ymmärtää miten haluaa, usein ne eivät edes liity mihinkään vaan ne sanotaan siksi, ettei ole kohteliasta olla tuppisuunakaan. Tämä pätee paitsi taiteiluun, myös kaikkeen kirjoitteluun ja muihin pehmeisiin aloihin. Esimerkiksi filosofiaan ja politikointiin. Ne ovat oman elämän mielekkyyden uhraamista sosiaalisen hyväksynnän toivossa." Tommi Perkola

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com