20.12.2015

Kun ei ole vähään aikaan käynyt Venäjällä, tällaista venäläistä meininkiä katsoo kuin ulkoavaruuden ohjelmistoa. Mitään venäläistä ei voi käsittää Venäjän rajojen (suggestiotaikapiirin) ulkopuolelta. Kaikki on kiinni morfisesta kentästä. Pietari ei ole edes olemassa kun kentästä astuu ulos. Jos Pietari katoaisi, kukaan, edes kukaan venäläinen, ei uskoisi, että sellainen kaupunki joskus oli olemassa. Kaikki myyttiset historialliset kaupungit ovat juuri tällaisia. Niiden kadottua jäljelle ei jää mitään. Kirjallisuus ja taide on pelkkä irvikuva substanssista, joka on kaupungin morfogeneettinen kenttä. 

Toisaalta koteloituneet täysin kenttiä havaitsemattomat ihmiset (99% kirjailijoista on tällaisia) raportoivat asioista ylipäätään seikkaperäisimmin ja kiinnostavimmin, koska heidän koko huomionsa on ulkonaisissa yksityiskohdissa, eikä milloinkaan substanssissa. He eivät tiedä mitään tosiasioista. Siksi heidän koko älynsä on niin tehokkaasti vapautunut tarkkailemaan toissijaisuuksia ja merkityksettömyyksiä, jotka kieltämättä, myönnettäköön, tuottavat ihmisille suurta nautintoa ja mielenrauhaa, koska vapauttavat edes hetkeksi "todellisuudesta". Siksi kirjailija, onnellisin kaikista, on olento, joka elää kokonaan todellisuuden ulkopuolella. Vastakohtana mystikolle, joka, surullisimpana kaikista, elää kokonaan (tässä niin Jumalalle kaukaisessa ja heikosti resonoivassa) todellisuudessa.  
    
Toinen asia on venäjänkielen taitoni, joka on olematon. Tytär ei minua enää osaa tai jaksa opettaa, koska tasoni on niin alhainen. Poika ehkä vielä jaksaa opettaa. Puhuu hyvää venäjää kahden vuoden treenillä. Psykologiseen kyvyttömyyteeni oppia venäjän kieltä vaikuttaa ehkä se, että suomalaisen joka osaa venäjää on epäilyttävä. Suomalainenhan salaa vihaa Venäjää (ja rakastaa Ruotsia) niin paljon, että on valmis opettelemaan jopa Venäjän kielen täydellisen virheettömästi. Juuri virheettömyys on syvän vihan oire.

Minä kun en vihaa Venäjää, en voi opetella myöskään kieltä, jotta vaikuttaisin juuri niin vilpittömältä kuin olenkin. Pidän Aleksander Duginin ajatuksesta, että meidän ei pidä tulla amerikkalaisiksi tai venäläisiksi, vaan siksi mitä olemme. Ei pidä unohtaa puolustaa omia etujaan, vaikka kuinka ihailisi jotakin, mitä ei tunne ja mistä ei mitään tiedä. Tytöt oppivat ja puhuvat kieliä, ovat kepeitä ilmaolentoja ilmajuurineen. Pojalla on lupa osata vain äidinkieltään, jurottaa synkän myytin vankina. 

 

 

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com