7.12.2015

Kävelin maantietä koulusta päin. Kaksi tietä yhdistävä oikopolku naapuritalon ja kotitaloni välistä oli kasvanut umpeen. Tiesin polun olevan siinä ja poikkesin ruohikkoon. Takaani sipsutti vaalea tyttö lyhyessä kesämekossa ja korkokengissä edelleni polulle. Sanoin, että tämä on oikopolku asemalle. Kävelimme peräkanaa mäen ylös. Katselin tytön ruskettuneita kauniita pohkeita ja siroja sääriä. Suurten kuusien paikalla oli valkeakuulas omenapuu. Kaikki omenat maassa ja puussa olivat tytön hiusten värisiä. Tyttö otti maasta omenan ja puraisi, mutta sylki heti pois.Vaikka omena oli pinnalta täysin virheetön, se oli sisältä oudosti syöpynyt ja kuivuneesti mätä. Kurkotin puusta ison täysin samanlaisen omenan kuin maassa olevat, mutta sekin oli aivan samalla tavalla sisältä syöpynyt. Kurkotin pari pienempää ja raaempaa, annoin toisen tytölle. Kumpikin niistä oli sisältä normaalin näköisiä, mutta todella kovia ja erikoisen pahan makuisesti happamia. Syljimme ne suustamme. Sanoin, että edessä näkyvä maalaistalo olisi kotitaloni ja voisimme ottaa sieltä pihalta maailman mehukkaimpia omenoita. Tyttö innostui. Kävelimme talon eteen. Tieltä orapihlaja-aidan takaa näin, että mehukkain omenapuu oli talon vieressä ja keskellä pihaa ei enää ollut parasta omenapuuta. Kävelin talon eteen. Terassilla havaitsin, että tieltä näkemäni omena puu oli muuttunut suureksi koivuksi, ja koivu oli nyt itseasiassa osa talon rakennetta, terassia kannattava pylväs. Hätkähdin ja ihmettelin vähän aikaa. Sitten katsahdin terassilta pihan keskelle. Itse asiassa mehukkain omenapuu olikin edelleen paikallaan. Se oli jo joskus lapsuudessani revennyt keskeltä kahtia valtavan omenasadon painosta. Kaksi revennyttä puoliskoa oli kiristetty takaisin kiinni köydellä. Mutta tuo köysi oli nyt haurastunut poikki. Siksi puun kaksi revennyttä puolikasta olivat miltei vajonneet maahan, mutta eivät aivan. Valtava omenasato riippui yhä puussa herkullisen näköisenä. Kaikki omenat olivat kypsiä, eikä yksikään niistä ollut vielä pudonnut maahan. Ne roikkuivat jonkinlaisessa kauhuntasapainossa kymmenen senttiä maan pinnan yläpuolella. 

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com