23.11.2015

USKO JA SOTA

Kaikkien uskontojen yhteinen päämääräsisältö voidaan kiteyttää muutamaan lauseeseen.

Elinvoimainen ihminen on seksuaalinen. Inhmisyhteiskunnan henkinen ja moraalinen taso riippuu seksuaalienergiojen kanavoinnista. Nykyään porno on objektiivinen nollataso. Jos yhteiskunnan kanavointidynamiikka ei ylitä tiettyä tasoa, simulaatio kilpailee menestyksellisesti todellisuuden kanssa ja porno kiinnostaa ihmisiä.
 
Hyvässä yhteiskunnassa ei ole (markkinataloudellisessa mielessä) seksiä, koska seksuaalienergia on hienommalla tasolla ja sitä on ennen muuta niin paljon, ettei sillä voi käydä kauppaa tai sitä tarvitse erityisesti huomioida tai elostelulla korostaa. Täytyy kuitenkin pitää mielessä, että tyhjää ei voi sublimoida. 

Hyvässä yhteiskunnassa porno ei voisi kiinnostaa normaaleja terveitä ihmisiä. Heidän mielikuvituksensa moniulotteinen laajuus ja henkensä liikkuvuus ylittäisi niin moninkertaisesti ne fantasiat, joita mikään valtamerien kokoinen pornoteollisuus voisi tarjota.
 
Tämä on tietysti evolutiivinen ongelma. Yhteiskunnassa ihmisten pitää ensinnäkin kelvata toisilleen. Toiseksi miellyttää toisiaan. Ja lopulta herättää intohimoja. Omistushalu ja kateus katoavat evolutiivisen yltäkylläisyyden sivutuotteena.

Patriarkaalisessä länsimaisessa traditiossa tämä dynamiikka palautuu sotaan. Jos edellinen ehto ei toteudu, yhteiskunnan patoutunut fantasia purkautuu sotaan. Sota on moraalisesti ratkaisemattoman tilanteen lopputulos. Sodassa yhteiskunnan sisäinen energiadynamiikka hidastuu äärimmilleen. Pornon kaltaiset markkinataloudelliset vesipyörät saavat vauhtia. Kiisket lisääntyvät padolla. Sodan aikana neitsyitä saa halvalla tukuittain, kuten Falstaff, huoripukki ja siksi sodan vankkumaton ystävä, toteaa.

Patriarkaatin ydin on näissä Shakespearen Henrik IV näytelmän sanoissa, jotka Tulikannus todellisena rajallisen maailman hätähuutona:


”nenät pitää saada vereen, kallot halki,
kahta voittajaa ei ole, on vain yksi.”
 
Ymmärrettävästi, tämä lajityypillinen toimintalogiikka ja henki (vain yksi vahvoista voi olla voittaja ja muiden on alistuttava orjuuteen tai kuoltava) ei tuota positiivista evoluutiota kokonaisuuden kannalta. Aatelismoraali minkä hyvänsä näennäisesti positiivisen aatteen naamiossa tuottaa lopulta vain tuhon uusintamista ja harvainvaltaa.
 
Siksi Shakespearen draamojen tärkeimpänä syntymotiivina on tämä ajatus: Toimintalogiikan on oltava toisenlainen.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com