19.11.2015

SHAKESPEAREN SATUKUNINKAAT

"Yksi hyvä esimerkki tällaisesta kahden näennäisen vastavoiman kamppailusta on 1900-lukua leimannut poliittinen "oikea-vasen" -paradigma, joka kulminoitui "kapitalistisen lännen" ja "kommunistisen idän" väliseen kaksinapaiseen maailmaan. "Eliitti" onnistui luomaan omia poliittisia tarkoituksiaan varten asetelman, jossa kaksi näennäisen vastakkaista osapuolta olivat todellisuudessa yhden ja saman "Eliitin" luomuksia. Näiden kahden leirin välinen vastakkainasettelu ja kilpailu oli taitavaa teatteria, johon koko maailma uskoi." >>


Tällainen ajatus, kaikkien valtataistelujen teatraalisesta pohjavirtauksesta, kaikkien valtataistelujen simulaatioluonteesta, ei esiinny Shakespearella. Shakespeare esittää valtataistelun aina konkreettisina. Shakespearelaista valtataistelua kuvaa nämä Tulikannuksen sanat:

”nenät pitää saada vereen, kallot halki,
kahta voittajaa ei ole, on vain yksi.”

Shakespearella "kruunu" on paitsi symbolinen myös kantajalleen konkreettinen asia. Kruunun menettäminen tekee valovoimaisesta kuninkaasta hetkessä joukosta erottumattoman haamun. Kruunun anastaminen tekee varkaastakin loistavan ja arvokkaan. Se kuka kruunua kulloinkin kantaa ei ole yhdentekevää. Inhimilliset piirteet saavat lukemattomia yhdistelmiä erilaisissa henkilötyypeissä. Jotkut yhdistelmät vahvistavat heikkouksia, toiset taas luovat vahvuuksia, kulloisenkin tilanteen mukaan.

Shakespearen kuninkaat eivät ole nukkehallitsijoita. Heidän yläpuolellaan ei ole Paavi tai harmaa eminenssi, vaan he ovat suvereeneja Jumalan edessä. He käyttäytyvät kuin kuninkaat ja heidän psykologiansa on satukuninkaan psykologiaa.

Voi kysyä, miten todellisia tällaiset suvereenikuninkaat olivat edes Shakespearen kuvaamina muinaisina aikoina? Täytyy muistaa että yleiseurooppalainen eliitti (jonka nukkeja kaikki kuninkaat aina ovat) on puuhannut noilla alueilla jo tuhat vuotta ennen Shakespearen kuvaamia aikoja.

Silti maailmassa esiintyy jollakin syvemmällä tasolla puhtaita arkkivihollisuuksia, jotka eivät synnytä kaksipäistä kotkaa niin kuin Paavi ja Keisari, vaan kaksi eri ruumista ja olentoa (kuten viitatussa blogissa mainittu atonistien ja druidien pohjimmainen antagonismi).

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com