6.7.2017

KUNINGASMEHILÄINEN

Kuningasmehiläinen oli Aristoteleen aikana olemassa. Samoin Shakespeare tunsi kuningasmehiläisen. Meille kuningasmehiläinen on olematon. Olemme katsoneet mehiläispesään tarkasti, emme vain haaveilleet ja teoretisoineet siitä.

Freud ei ollut kiinnostunut terveistä ihmisistä. Freudin tarotpakassa on vain kaksi maata: miekat ja maljat. Ampiaiskuningatar on miekkojen kuningatar. Mehiläiskuningatar on maljojen kuningatar. Crowleyn pakassa maljojen ässä on sitomaton libido. Miekkojen ritari on baarikärpänen. Miekkojen prinssi on viinaperhonen. Mutta pakka ei tunne kuninkaita. Korkeintaan prinssejä on olemassa. Tämä on feministisen aikakauden sopeuma: prinsseistä ei koskaan kasva näissä oloissa kuninkaita. Heidät syö kuninkaankasvoton valta.
   
Konservatiivisuus uskoo, että kaikki muutokset johonkin menneeseen ideaaliolotilaan ovat (olleet) huononnuksia. Haavoissa makaava ei saa muuttaa asentoaan, musiikin opetus ei saa rappeutua. Meren takaa virtaa itseoppineita, joiden haavat ovat siistit. Heidän lahjakkuutensa on ylivertainen, vaikka se on vain jotakin normaalia ihmisellistä, mikä ei ole tukahdutettu. Egyptin Sfinksin iäksi määritetään 800 000 vuotta.
 
Pahinta konservatiivisuutta on sotien uhrien kunnioittaminen uusintamalla uhrirituaali. Tästä on kysymys nyt kun ei osata elää ilman uutta kylmää sotaa.
  
Edellisessä kylmässä sodassa syntyneet henkiset sekasikiöt eivät osanneet luopua vallastaan. He ymmärsivät, että ainoa tapa vallan säilyttämiseen on sodan jatkaminen, uusien sotien synnyttäminen. Sodan luomien psyykkisten sekasikiöiden periytyvyys on konservatiivisuuden eräs muoto. He omistavat todellisuuskäsityksen ja kaappaavat tulevaisuuden tulevilta sukupolvilta.
 
Maailma on muuttunut Shakespearen ajoista. Ihmisen poliittinen käyttäytyminen ei ole muuttunut. Uusien toimintatapojen ja tehokkaiden selviytymiskeinojen puutteessa ihminen pakenee vanhoihin malleihin, niiden väkivaltaan, niiden väkivallan avulla. Nyt niin kuin ennenkin ihminen rakentaa yhdyskuntiaan kuoleman ei elämän tosiasian varaan.
 
Hyvinkirjoitettu muinainen looginen mutta inhottava näytelmä muuttuu ihanteeksi, elämä siinä kertaustyyliseksi turhaumapainajaiseksi (niille jotka tuntevat kirjallisuutta). Jostakin kummitusten pään sisältä kumuaa velvollisuus toisintaa mielettömyys. Nyt kun suomalaisen infosodankäynnin siviiliuhrien määrä on taas jyrkässä kasvussa, voidaan sanoa, että muinainen verenmaku vapauttaa ikiaikaisin mutta banaalein merkityksin. Mielettömyys syntyy tyhjyyden tunteesta, jota kyvyttömyys vastata elämän todelliseen haasteeseen tuottaa.
 
Mitä siis menetetään juoksuhautojen uudelleenkaivamisen tohinassa? Vastakkainasettelu nostaa tulevaisuudelle tuhoisat voimat keinotekoisen asetelman kummallakin puolella. Menetetään se mikä on aina tähänkin asti menetetty: nuo uhkaavat ja pelottavat asiat: ihmisyyden ja elämän mahdollisuuksien syvempi ymmärtäminen, todellinen oleminen, todellinen ihmisyys. Ihmiskunnalla on mahdollisuus ylittää itsensä. Orwellaisesta asetelmasta tällainen pyrkimys ei ole mahdollinen, kenellekään meistä.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com