10.11.2015

Edellinen kylmä sota oli lajille vahingollinen tapahtuma. Elin pitkään toivossa, että jotkut olivat ymmärtäneet tämän, eivätkä toivoneet pikaista paluuta kyseiseen olotilaan.

Kuitenkin kun toivo paluun välttämisestä 10-15 vuotta sitten alkoi hiipua, varoitin uuden kylmän sodan vaarasta. Varoitin populistisen äärioikeiston noususta. Yhtenä rintamana esitetty mitätöivä vastaväite oli pitkään se, että mitään äärioikeistoa tai fasismia ei ole olemassa. Myöhemmin väite on ollut se, että äärioikeisto koostuu harmittomista katurähjäreistä. Kuitenkin prosessi josta sanoin olennaisen jo vuonna 2005 on objektiivinen, minusta riippumaton ja kaikkien toiveideni vastainen.
 
Johan Bäckman heräsi vuonna 2007 paljastamaan provokatiivisesti suomalaisen poliittisen eliitin kulisseissa muhivaa profasismia. Samana päivänä kun Bäckman julkaisi ensimmäisen pamflettinsa (jonka kannessa oli juuri Heidi Hautala) kävin tapaamassa häntä Helsingin Yliopiston kirjastossa.
 
Metrossa tapasin Ilmari Susiluodon, joka oli lainannut juuri ilmestyneeseen kirjaansa suullista tarinaani Aunuksesta. Ilmari pelästyi silminnähden kun sanoin olevani matkalla tapaamaan Bäckmania. En vielä silloin tiennyt miksi hän pelästyi.
 
Bäckman kiinnosti minua siksi, että hän oli ensimmäinen tietämäni ikäpolveni kirjoittaja, joka julkisuudessa nosti esiin äärioikeiston vaaran. Bäckman kertoi lukeneensa blogiani. En osannut vierastaa Bäckmanin valitsemaa satiirista tyylilajia. Olennaisempaa oli tunnistaa sanoman ydinsisältö. En osannut arvata, että Bäckmanin tyyliin kohdistettaisiin niin voimakas väärintunnistamiskampanja sisällön häivyttämiseksi näkyvistä.
 
Jälkeen päin olen miettinyt tunnistinko itse Bäckmanin sanoman väärin? Oliko hänellä jokin muu sanoma kuin se, että vallalle päässyt poliittinen ilmapiiri tulee johtamaan konfliktiin Venäjän kanssa? En osaa vielä nähdä muita merkityksiä, jos niitä on ollut. Hänen toimintansa provokatiivisia puolia pidän vain inhimillisenä emotionaalisena reaktiona siihen että olennainen ydinsisältö on alunperin ohitettu.* 
 
Joka tapauksessa asiat ovat samoilla raiteilla kuin ne olivat kymmenen vuotta sitten. Tilanne olisi nyt sama vaikka kukaan ei olisi ennustanut sitä kymmenen vuotta sitten: sanonut ääneen sitä mikä oli jo silloin selvää. 
 
Vuoden 2015 lopussa populisti Timo Soinilta on ristiriidat EU:n poliittisen eliitin kanssa kadonneet. Kiitosta EU:n suunnalta saa Soinin "rohkea" venäjäpolitiikka, joka on edeltäjänsäkin Erkki Tuomiojaa vähemmän luottamusta herättävää. Nyt kun eurooppalaisen populistin työkalupakissa on jäljellä enää yksi työkalu, se on Venäjä.  





* Koska ydinsisällön rationaalinen pohtiminen ei sovi suunnitelmaan. Tyylilajin vaihtaminen taas olisi vain vähentänyt huomioarvoa, muttei sekään vaikuttanut keskusteluun tilanteessa, jossa Paavo Väyrysenkin kaltaiset kokeneet poliitikot ohitetaan mennen tullen. Bäckmanin valitsema tyyli oli nimen omaan tietoinen siitä, ettei keskusteluun (suunnitelmaan) voi vaikuttaa "järkevällä puheella". Omien aika ajoin pahenevien raivokohtausteni syy on täsmälleen sama. Asioiden suuntaa olisi pitänyt yrittää muuttaa silloin kun asioiden suunta havaittiin negatiiviseksi. Mitä pidemmälle näillä raiteilla kuljetaan, sen vaikeampaa tulee uuden kylmän sodan pitäminen edes kylmänä olemaan. Tämän kehityksen näkeminen herättää ymmärrettävää turhautumista, koska tästä kehityksestä ei ole ihmiskunnalle rationaalisesti ajatellen kokonaisuutena tai valtaosalle yksilöistä mitään hyötyä.   

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com