30.11.2015

Pitäisikö näitä planeettojen konjunktioita nyt ryhtyä suhteuttamaan sitten näihin mielentilojen konjunktioihin.

29.11.2015

Härskiyden psykologiaa on vaikea paljastaa, koska härskiys on uskomatonta. Kylmän viileältä paljastamiselta härskiys suojautuu aina uskomattomampaan härskiyteen, niin että pelkkä jälkien tarkka seuraaminen alkaa vaikuttaa hulluudelta. 

MITEN TAIKAMATTO VEDETÄÄN

Näyttää siltä, että Gurdjieffkaan ei tunne Islamin alkuperää Vatikaanin luomana ja rahoittamana operaationa Bysanttia vastaan. Nyt olisi tälle historian opetukselle Islamin alkuperästä tilausta.

FB-feediä selaamalla huomaan, että nuoret älykötkin (viimeisten joukossa) jo ihmettelevät ja höristävät korvia sille mitä on tapahtumassa. Älykköjen kyseenalaistamaton ja dogmaattinen maailma on vaarassa murentua, koska maailma tarjoilee ristiriitaisia kokemuksia ja tietoja. Pesun ja psykoanalyysin kestävä torjuntakin jo älyköillä rakoilee.

Ihmisillä, ei ole ymmärrystä siitä mitä Vatikaani merkitsee ja mikä pikkurillin liikautus Vatikaanille on laittaa alulle jotakin Islamin uskon kaltaista. Ihmiset eivät tiedä mitä tarkoittaa totaalinen valta, totaalinen tyrannia... mitä Nietzsche tarkoittaa.

Nyt pitäisi haalia kasaan ne tiedonsirpaleet, joista jopa älykkö voisi rakentaa historiapalapelin kasaan ilman sumuista dogmatismia. Vatikaanin ja Islamin suhde on tärkeä. Äärimmäisen vahvasti argumentoitu selkokielinen kirja aiheesta olisi nyt tervetullut.

Avainhuomio on tämä: islamistikommentaattori itse määritti Kempeleen raiskaustapauksen ideologisen rikoksen, ei intohimorikoksen termein. Nyt liikutaan sellaisen psykologian alueella, jossa 99% (teflonpitaisista psykoanalyysinkestävistä) älyköistä on heikoilla jäillä ja Veikko Vennamon lausahdus "kyllä kansa tietää" saa tragikoomisia piirteitä.   

28.11.2015

RAJOITETTU SIVISTYS

Kirjallisuuden finlandiapalkitulta, joka puheessaaan arvosteli nykyistä hallitusta, penättiin vaihtoehtoista budjettia. En tiedä miten Laura Lindstedt​ asiasta tuumii, mutta itselleni kysymys on helppo.

Tälle oikeistohallitukselle, mutta myös suomen poliittiselle eliitille laajemmin yli puoluerajojen, jopa tietyille vihreille ja vasemmistoliittolaisille päätoimijoille, ja varsinkin tietysti RKP:lle, on yhteistä eräs asia. Venäjän vastainen jatkosota, sen eri muodoissa: informaatiosota, kauppasotana, terrorismina, värivallankumouksina, historavalheena ja jopa näitä pidemmälle menevinä sodan muotoina, on itsestään selvä ja koskaan päättymätön tosiasia. Näihin sodan ja tuhon tarkoituksiin ei resursointia puutu. Tätä jatkosotaa ei missään tilanteessa kyseenalaisteta tai ihmetellä. Se on niin vahva työkalu eliitin kädessä, että se ei KOSKAAN saa päättyä.

Nyt budjetissa tehdään "vaikeita" arvopäätöksiä. Leikkauksia peukaloidaan suomalaisten kaikista tärkeimpiin selviytymisominaisuuksiin. Syrjäistä maata feodalisoidaan ja provissiaalistetaan huolella. Poliittisella eliitillämme (joka alkaen Tukholman kuninkaanlinnan presidenttiemme jesuiittavaakunoista, on nähtävä alistettuna apuriosana tietylle laajemmalle kansainväliselle eliitille, jonka ikiaikainen keskus on Vatikaani) on SITOUMUS mielettömään Venäjän vastaiseen kauppasotaan.

Miksi tuo kauppasota on mieletön? Ensinnäkin siksi, että se on Vatikaanin sota. Se on tuttu sota ja sitä on käyty pitkään. Sen sodan yksi merkittävä seuraus on islamin uskon synty, joka ei ole muuta kuin Vatikaanin luomus Bysanttia vastaan.

SIksi, koska tämä asia on nähty ja tunnettu, se ei tuota toivottua tai kuviteltua tulosta. Jos se jotakin tuottaa niin paljon kuviteltua pahempaa. Toiseksi tämän kauppasodan syyt ovat keksittyjä ja näennäisiä, kuten niin monesti aiemminkin. Valheet ovat lähes samoja, joita historiallisesti kierrätetään näissä tilanteissa (mutta tämän tietämistä ei voi massamedian varassa olevalta suurelta yleisöltä edellyttää).

Nyt tämän "Paavin sodan" maksumiehenä on sivistys. Venäjänkaupan menetykset saa maksaa suomalainen sivistys. Vuonna 1990 venäjänkaupan menetykset sai maksaa sivistys. Mitä te odotatte.

27.11.2015

Voi kun nykyään on kaikki niin helppoa, voi, voi, voi. Nykyään on niin helppo etsiä sitruunan kuvia googlesta että kauppaan meneminen jää kiireen keskellä väliin. Ja sitten kun olet sen ladannut niin ei muuta kuin avaat sen ja liität puhelimesi tietokoneeseen usb-johdolla.Voi voi voi. Toista se oli ennen, kun lauantaina kaupat menivät kiinni jo klo 13. Silloin piti olla tarkkana, että oli viikonlopuksi ruokaa kaapissa. Nykyään on niin kirotun helppo soittaa puhelimella ja varata ravintolasta pöytä. Voi voi voi. On niin helppo elää kuplassa ja antaa sisäisen besserwisserin nääntyä. Ennen joko ura vei sielun tai liukuhihna järjen. Mutta nyt on kansalaispalkka ja eikä kenelläkään mitään menetettävää. Nyt on poissa kaikki surut! Voi voi voi.



26.11.2015

Oho, kirjallisuuden Finlandia-palkinto tuli ainoaan kirjalliseen keskustelukerhoon, jossa olen (saanut olla) mukana, tosin viime ajat hyvin passiivisena. Olenkin ilmeisesti ollut kaikki nämä vuodet sisäpiiriläinen? Mitä nyt pitäisi sanoa? Ei kai muuta, kuin että Onneksi Olkoon Laura!

SHAKESPEAREN VALHEUNI

Mikään jesuiitoille ja mustalle Paaville alistunut orjakansa ei koskaan voi käsittää sitä ilmeisintä ja yksinkertaisinta tosiasiaa, joka on jokaisen anarkistikansan lähtökohta: täydellinen ihminen on tekijälleen paljon vaikeampi haaste kuin täydellinen kone, pyramidi, matkapuhelin. Eikä vain yksi täydellinen ihminen, vaan löylykuupallinen niitä, valtiollinen, maanosallinen, suloinen ruusunlehtiveden miljoonasade. Ei mitään pieniä tuholaismyrkytettäviä kivun kiinalaisia, noita herroja, vaan aitoja rakastettavia totaalista intohimoa herättäviä puolijumalia, joiden kanssa minkäänlainen draama on mahdoton kuvitella. Draama on hyöteisiä, herroja ja orjia varten. Niin, mikään muu ei ole meille todellista kuin draaman ylittäminen. Täällä ei ole valmiita ruokapöytiä, sanoo universumin ytimessä majaileva meidän kaikkien yhteinen isäjumala. Omin käsin on rakastettavuus rakennettava matkojen päässä luomisensäteen kalvenneista oljista. Jumala kieltäytyy näpertelemästä meille tuota luomisen säteiden olkihimmeliä joka on ihminen. Niin on maailma nestemäiseksi kristalliksi luotu. Siksi me vastustamme fasismin olennaisuudet suodattavaa filtteriä. 
Ehkä alienit kuten dinosaurukset kuolivat äskettäin sukupuuttoon.

25.11.2015

Uskonnon vähentäminen on samantapainen prosessi kuin ydinaseiden vähentäminen.

23.11.2015

Koska ihmiskunta kehittyy sille tasolle, että asiat nurinkääntämällä ei saisi uskottavaa huijausta aikaan.
Vallanvaihtumisessa on olennaista todellisen, toki aina julkisuudelta näkymättömissä pysyttelevän, vallanpitäjän vaihtuminen. Päiden konkreettinen putoaminen ja sen objektiivinen todentaminen, että teoista täytyy maksaa niiden mukaisella tavalla. Olennaista ei niinkään ole maailman toiseksi muuttuminen.

USKO JA SOTA

Kaikkien uskontojen yhteinen päämääräsisältö voidaan kiteyttää muutamaan lauseeseen.

Elinvoimainen ihminen on seksuaalinen. Inhmisyhteiskunnan henkinen ja moraalinen taso riippuu seksuaalienergiojen kanavoinnista. Nykyään porno on objektiivinen nollataso. Jos yhteiskunnan kanavointidynamiikka ei ylitä tiettyä tasoa, simulaatio kilpailee menestyksellisesti todellisuuden kanssa ja porno kiinnostaa ihmisiä.
 
Hyvässä yhteiskunnassa ei ole (markkinataloudellisessa mielessä) seksiä, koska seksuaalienergia on hienommalla tasolla ja sitä on ennen muuta niin paljon, ettei sillä voi käydä kauppaa tai sitä tarvitse erityisesti huomioida tai elostelulla korostaa. Täytyy kuitenkin pitää mielessä, että tyhjää ei voi sublimoida. 

Hyvässä yhteiskunnassa porno ei voisi kiinnostaa normaaleja terveitä ihmisiä. Heidän mielikuvituksensa moniulotteinen laajuus ja henkensä liikkuvuus ylittäisi niin moninkertaisesti ne fantasiat, joita mikään valtamerien kokoinen pornoteollisuus voisi tarjota.
 
Tämä on tietysti evolutiivinen ongelma. Yhteiskunnassa ihmisten pitää ensinnäkin kelvata toisilleen. Toiseksi miellyttää toisiaan. Ja lopulta herättää intohimoja. Omistushalu ja kateus katoavat evolutiivisen yltäkylläisyyden sivutuotteena.

Patriarkaalisessä länsimaisessa traditiossa tämä dynamiikka palautuu sotaan. Jos edellinen ehto ei toteudu, yhteiskunnan patoutunut fantasia purkautuu sotaan. Sota on moraalisesti ratkaisemattoman tilanteen lopputulos. Sodassa yhteiskunnan sisäinen energiadynamiikka hidastuu äärimmilleen. Pornon kaltaiset markkinataloudelliset vesipyörät saavat vauhtia. Kiisket lisääntyvät padolla. Sodan aikana neitsyitä saa halvalla tukuittain, kuten Falstaff, huoripukki ja siksi sodan vankkumaton ystävä, toteaa.

Patriarkaatin ydin on näissä Shakespearen Henrik IV näytelmän sanoissa, jotka Tulikannus todellisena rajallisen maailman hätähuutona:


”nenät pitää saada vereen, kallot halki,
kahta voittajaa ei ole, on vain yksi.”
 
Ymmärrettävästi, tämä lajityypillinen toimintalogiikka ja henki (vain yksi vahvoista voi olla voittaja ja muiden on alistuttava orjuuteen tai kuoltava) ei tuota positiivista evoluutiota kokonaisuuden kannalta. Aatelismoraali minkä hyvänsä näennäisesti positiivisen aatteen naamiossa tuottaa lopulta vain tuhon uusintamista ja harvainvaltaa.
 
Siksi Shakespearen draamojen tärkeimpänä syntymotiivina on tämä ajatus: Toimintalogiikan on oltava toisenlainen.

21.11.2015

Tapasin eilen pari vuotta Australiassa asuneen venäläisen tuottajaystävän. Tälle tuottajamimmille oli täysin selvää, että Eurooppaan tulevia taistelijapakolaisia käytetään myöhemmin johonkin sotilasoperaatioon ja tämä on suunniteltua. Piti itsestäänselvänä, että ilmiö on analoginen Storsjö-Hautalan julkisuudessa mahdollisimman salatulle projektille, jossa tuotiin 100 tsetseeniterroristia salaa Suomeen. Hän naureskeli minun suomalaista hidasälyisyyttäni, joka vasta pienellä viiveellä näkee tällaiset kuviot. Venäläinen, joka on tottunut peuhaamaan tataarien ja turkkilaisten kanssa, tajuaa perusasiat alle sekunnissa. Jokaisen kansalaisen perusvelvollisuus on nyt jotenkin nostaa esiin tämä Storsjö/Hautala -ihmissalakuljetusprojektin analogisuus nykyisen laajemman ilmiön kanssa. Asialla ovat töäysin samat mediatahot, salaisijat ja tukijat. Tärkeintä on nähdä tässä systemaattinen suunnitelma.
Kun köyhä tekee köyhyyslupauksen, ei pety, jos ei rikastukaan.

20.11.2015

Miksi insinööreistä tulee muita useammin terroristeja, kyselee joku otsikko. Klikkaamatta juttua luulen, että syy on sisäisessä (usein toki tiedostamattomassa) jännitteessä, jonka työtehtävät ja yhteiskunnallinen asema aiheuttavat. Insinööri pohtii usein työkseen asioiden syitä, mutta tämä syytietoisuus on yhteiskunnallisesti rajattu vain teknisiin yksityiskohtiin. Atonistisen eliitin hallitsemassa yhteiskunnassa syiden pohtiminen (sokraattinen filosofia) on tabu. Atonismi painottaa läsnäoloa ja havaintoa, olemista, ei syy-seuraus-tietoisuutta (Horus myytti). Insinööri havahtuu siis olemiseensa hyvin jyrkästi taburajattuna. Historijoitsijoiden ja muiden eliitin orjallisten palvelijoiden alueelle ei saa tulla ainoatakaan tarkasti näkevää silmää sotkemaan hyvin sujuvaa kusetusta. Ei solzhenitsyneitä tai dostojevskeja tänne kiitos.



19.11.2015

Mitä pitää ajatella Runebergin patsaan alasajetusta suomineidosta? Kun on ensin painettu alas, on sivistys uudelleenkasvatuksen tietä omaksuttu tieto ja henkinen kehittyneisyys.

METODIN VOIMA

Varmaan aika moni muukin on huomannut, että Eliitin esoteeriset symbolit -blogi, on tällä hetkellä kiinnostavin suomenkielinen blogi. Ainakin niille (ehkä toivottavasti jo harvoille), jotka eivät vielä ole lukeneet kaikkia merkintöjä kertaalleen. Blogin kirjoittajan nimeä on kyselty minultakin yksityisviesteillä. Äskettäin sain sen itsekin vasta tietää.

Kyseinen blogi ei ole hyvä vain siksi, että kirjoittaja tietää mistä puhuu. Blogin hyvyys on pelkästään sen metodissa, joka on 1) tutkittavan kohteen objektiivisiin ilmauksiin ja 2) ilmausten systemaattisuuden osoittamiseen keskittynyt. Väitteet, joita kirjoittaja esittää olisivat lähes poikkeuksetta ohitettavissa milloin milläkin niin tutulla (akateemisella) torjuntaverukkeella, ellei uuttera toiston ja systemaattisuuden objektiivinen osoittaminen rauhoittaisi kiistämisintoa.

Kukapa meistä ei tietäisi miten toivoton ja turha on yritys tuottaa muistijälki tällaisen tiedon avulla tavallisen suomalaisen tajuntaan. Metodin avulla vaikutuksen voi tehdä edes niihin, jotka pyrkivät rationaalisuuteen ja syiden erittelyyn. Sekin on paljon se maailmassa, jossa suomalaisia paljon korkeammalla tietoisuuden tasolla olevat kansat, kuten ranskalaiset ja venäläiset, tulevat hekin voimakkaasti alistetuksi eliitin uusien keinojen tulituksessa.  
Älä tapa
ilman lupaa.

JÄÄVUODEN HUIPPU

Mitä teille tulee mieleen sanasta menestynyt muusikko? Minulle ei paljon muuta kuin nämä vapaamuurarien käsimerkit, jotka löytyvät jokaisen menestyneen populaarimuusikon jostakin julkisesta kuvasta (ks. kuvagalleriat 1. 2.). Ja eikö menestys ole yhtä kuin esikuvallisuus?

Joku kirjoittaa FB:ssä:
" Olen katsellut tuota Sam Jaffan Soundtracker musasarjaa. Olen tullut siihen tulokseen, että tässä hullussa maailmassa on ainakin yksi ammattiryhmä joka kansalli…suudesta,uskonnosta,varallisuudesta,ihonväristä ja kaikista mahdollisista asioista huolimatta vannoo tasa-arvon,rauhan,suvaitsevaisuuden,henkisyyden ja kaiken hyvän nimeen! Nimittäin me MUUSIKOT!"



Carita Mattilan ja Grigori Gergievin taannoinen poliittinen riita on yksi käytännön esimerkki. Ja eikö se ollut vain jäävuoden huippu, joka kuvaa muusikkojen asenteita laajemmin? Carita Mattilaahan eivät muusikot tuominneet.

Vai oliko kysymys siinäkin eliitin lavastamasta teatraalisesta näennäisestä vastakkainasettelusta. Onko Venäjä ja Kiina vain näennäisiä vastustajia länsieliitille? Vai ovatko niiden eliitit todellisuudessa samaa atonistista eliittiä? Onko Venäjä-Kiina druidilainen?

SHAKESPEAREN SATUKUNINKAAT

"Yksi hyvä esimerkki tällaisesta kahden näennäisen vastavoiman kamppailusta on 1900-lukua leimannut poliittinen "oikea-vasen" -paradigma, joka kulminoitui "kapitalistisen lännen" ja "kommunistisen idän" väliseen kaksinapaiseen maailmaan. "Eliitti" onnistui luomaan omia poliittisia tarkoituksiaan varten asetelman, jossa kaksi näennäisen vastakkaista osapuolta olivat todellisuudessa yhden ja saman "Eliitin" luomuksia. Näiden kahden leirin välinen vastakkainasettelu ja kilpailu oli taitavaa teatteria, johon koko maailma uskoi." >>


Tällainen ajatus, kaikkien valtataistelujen teatraalisesta pohjavirtauksesta, kaikkien valtataistelujen simulaatioluonteesta, ei esiinny Shakespearella. Shakespeare esittää valtataistelun aina konkreettisina. Shakespearelaista valtataistelua kuvaa nämä Tulikannuksen sanat:

”nenät pitää saada vereen, kallot halki,
kahta voittajaa ei ole, on vain yksi.”

Shakespearella "kruunu" on paitsi symbolinen myös kantajalleen konkreettinen asia. Kruunun menettäminen tekee valovoimaisesta kuninkaasta hetkessä joukosta erottumattoman haamun. Kruunun anastaminen tekee varkaastakin loistavan ja arvokkaan. Se kuka kruunua kulloinkin kantaa ei ole yhdentekevää. Inhimilliset piirteet saavat lukemattomia yhdistelmiä erilaisissa henkilötyypeissä. Jotkut yhdistelmät vahvistavat heikkouksia, toiset taas luovat vahvuuksia, kulloisenkin tilanteen mukaan.

Shakespearen kuninkaat eivät ole nukkehallitsijoita. Heidän yläpuolellaan ei ole Paavi tai harmaa eminenssi, vaan he ovat suvereeneja Jumalan edessä. He käyttäytyvät kuin kuninkaat ja heidän psykologiansa on satukuninkaan psykologiaa.

Voi kysyä, miten todellisia tällaiset suvereenikuninkaat olivat edes Shakespearen kuvaamina muinaisina aikoina? Täytyy muistaa että yleiseurooppalainen eliitti (jonka nukkeja kaikki kuninkaat aina ovat) on puuhannut noilla alueilla jo tuhat vuotta ennen Shakespearen kuvaamia aikoja.

Silti maailmassa esiintyy jollakin syvemmällä tasolla puhtaita arkkivihollisuuksia, jotka eivät synnytä kaksipäistä kotkaa niin kuin Paavi ja Keisari, vaan kaksi eri ruumista ja olentoa (kuten viitatussa blogissa mainittu atonistien ja druidien pohjimmainen antagonismi).

18.11.2015

jatkuvaa aukkojen täydentämistä

PALKITSEVINTA ON TYÖ JOSSA SAA PUHUA TOTTA

Arvoitus Shakespeare uusintuu luennassani. Aihe on epäilemättä kirjallisuuden historian tutkituimpia. Tietoa on silti vähän.

Kumpi oli ensin Shakespeare vain Nietzsche? Jos pelkät tekstilähteet ilman muita tietoja olisivat arvioitavina, väitän että jokainen vastaisi: Shakespeare. Lukiko tai näkikö Nietzsche Shakespearea? Intertekstuaalisia viitteitä ei tietääkseni ole. Kierkegåård ainakin tunsi Shakespearen hyvin. Kunpi oli ensin Freud vai Shakespeare? Sama juttu. Eikö myöhempi filosofia ja psykologia ole vain abstraktia kirjanoppinutta haahuilua Shakespearen objektiivisen ja verevän analyysin rinnalla, joka on vain noiden samojen ideoiden täysin kypsä vaihe?

Miten Shakespearen sonettien kirjoittaja on voinut kirjoittaa draamat? Miten hädin tuskis luku- ja kirjoitustaidoton mies äkkiä joutuu hovin suosioon näytelmäkirjailijana? Miten aikalainen Francis Bacon ei kertaakaan mainitse Shakespearea nimeltä? Aikauden runoilija oli Ben Johnson. Voiko aikalaisten kateus ja vaikeneminen selittää tätä ilmiötä?

Miten kauppiaan poika voi tuntea niin tarkasti korkea-aateliston psykologiaa ja ajattelurakennetta, että kykenee Henrik IV:ssä aukikirjoitettuu kaksinkertaiseen psykoanalyysin isä-poikasuhteesta (kuningas-prinssi, Northumberlandin jaarli - Tulikannus).

Niin, ei mitenkään. Egon Friedell toteaa Uudenajan historian I -osassa, että Shakespeare on mahdoton. Kuka sitten kirjoitti lyhyessä ajassa nämä 36 draamaa?

Taustalla on oltava taitava runoilijasta, aatelisista ja teksiä käytännössä työstävistä näyttelijöistä koostuva työryhmä. Aateliset eivät saaneet esiintyä taiteilijoina. Friedell yrittää osoittaa, että Bacon ei voinut olla Shakespeare, koska tyylit ovat niin jäljittelemättömällä tavalla toistensa vastakohdat.  

Melkein voisi ajatella, että kaikki teokset on kirjoitettu yhdellä kertaa ja rinnakkain. Kokonaisuus on pikemmin analyyttinen yksi teos, kuin monta erillistä kehitelmää, joissa seuraava täydentäisi tai korjailisi edeltäjien puutteita. Shakespearen luonnetyyppien piirredialektiikka on analyyttisempää kuin mikään "vähitellen kirjailijana kehittyminen", "vähitellen tietoiseksi tuleminen", mahdollistaisi. Koko maisema pitää nähdä kerralla ja yhdessä väläyksessä.
 
Voiko olla mitään nyky-Suomessa "kielletympää" ja "vaarallisempaa" kirjallisuutta kuin Shakespeare?


**
 
Kiiltomadosta ihan hyvä (vuodelta 2004) Rossin Henrik IV suomennoksen arvio.
Nopeudella ja nenäkkyydellä on vaikea enää mullistaa.
Palkitsevinta on työ, jossa saa puhua totta. Kansalaisen rooleista kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä tuottajaan.

RAOUL BJÖRKENHEIM TRIAD, BAR LOOSE HELSINKI

Käyn nykyään harvoin konserteissa tai keikoilla. Sitä parempi fiilis, silloin harvoin kun pääsee.

Kitaristi Raoul Björkenheim on edennyt urallaan vaiheeseen, jossa voi jo rentoutua. Nuorista muusikoista koostuva Triad oli eilen bar Loosessa kevyesti vuoden säkenöivin jazzkeikka minulle.

Keskiössä oli jazz ja kitara. Ohjelmisto koostui pääasiassa harvemmin kuulluista vanhemmista jazzhelmistä. Täysin vapaa kollektiivinen improvisaatio oli taka-alalla. Olenkohan koskaan kuullut Björkenhimin soittavan yhtä hyvin. Huippukohdissa orkesteri ei hänen vauhdissaan ihan pysynyt.

Sävelletyissä kappaleissa Björkenheimin ulottuvuudet tulivat hienosti esiin: rikkaita sointuja, mutta ei melodia(ajatukse)nkuljetuksen kannalta epäolennaisia tai löysiä sontuja, paikoin taas täysin äänitaiteeksi muuntautuvaa villiä freevyöryä tai shamanistista ambientmaalailua. Juuri villin ja rajoitetun zeniläinen tasapaino oli eilisessä setissä tenhoavinta. Matti Pitkäsen sähköviulu lisäsi sointiväreihin ja unisonoteemoihin minareettien usvaa. Taiteesta oli kysymys.

16.11.2015

"Itse olen sitä mieltä, että joko perehdytään asioihin kunnolla tai sitten ei kommentoida." OS, FB

Tutkijan työtä tehneenä olen oppinut, että on kohteista, joista ei voi sanoa mitään ensituntuman perusteella. Kaikki asiaan liittyvät yksityiskohdat täytyy ottaa tutkimuksessa huomioon. Noista yksityiskohdista on aluksi vain hyvin vähän näkyvissä.

Kaikki kohteet eivät ole luonteeltaan sellaisia, että väri voi paljastua mustaksi tai valkoiseksi aina viimeisen kiven kääntämiseen asti. Tällaiset asiat voivat silti olla yksityiskohtaisella tasolla mutkikkaita.

Kohteita voi myös kommentoida tietoisena siitä, että tarkempi tutkimus ehkä muuttaa käsitystä.

Ja lopulta: on kohteita, joista ei voi saada selvää tietoa millään tutkimusmenetelmällä. 

Siitä mistä ei voi puhua on kirjoitettava fiktiota.

HORUS AMERIKASSA

Silmäsymboliikasta. Make sense. Sokrateshan oli nimen omaan horuslainen. Silmä silmästä: Atonin silmä vastaan Horuksen silmä. Atonistisen ja horuslaisen silmän ero ei ole tarkkuudessa. Se on siinä, että Horus tietää miten silmä rakennetaan teknisesti, kun taas Aton osaa vain käyttää silmää hyväkseen. Tuossa linkitetyn jutun lopussa on jotenkin vakuuttava tuo kuvasarja. Viihdeteollisuuden samoin kuin Amerikan dollarin silmäsymboli on Atonin silmä. Siis atonistinen eliitti - statuseliitti, horuseliitti - substanssieliitti. Edelliselle keskeistä on puhdas havainto, jälkimmäiselle syiden ymmärtäminen.

Näyttää siltä, että Yhdysvalloissa Aton on alistanut Horuksen orjakseen. 

JESUIITTA RAUHANRAKENTAJANA

Tukholman Kuninkaanlinnassa oleva Martti Ahtisaaren ritarivaakuna sisältää jesuiittojen jäsensymbolin. Ahtisaari on jesuiitta. Niinistö kuuluu samaan ritarikuntaan. Ritarikunnan johtaja on aina Ruotsin kuningas. Jesuiitta-organisaatio on Vatikaanin operatiivinen yksikkö. Varsinainen globaali "eliitti" ei koskaan likaa käsiään itse - sitä varten on palvelijat. Jesuiitat ovat näitä palvelijoita.
Platonin ideoiden maailma tarkoittaa käytännössä samaa kuin Sheldraken morfogeneettisten kenttien hypoteesi. Perusidea on sama: kun jokin tapahtuma (inhimillinen keksintö) on tapahtunut planeetan piirissä (entä universumissa tai aurinkokunnassa?) aikaisemmin, se tapahtuu uudelleen helpommin. Ensimmäisestä tapahtumasta on muodostunut jonkinlainen idean siemen. Toisto kristallisoi ideaa. Siksi muinaisten korkeakulttuurien tuhoutumisten jälkeenkin ideat jatkavat elämäänsä. 


Kukapa ei itseään kuristaisi, kun ydinpelotteen takia ei pääse kuristamaan perivihollista. Pelkuruus kasvaa ja kytee, urhoollisuus ei pääse näyttämään itseään. 

Ihminen on tehty itsekkääksi ja ahneeksi. Miksi se ihminen on sellaiseksi tehty? EIkö ihminen ole tehnyt itse itsensä? Kuollut Jumala ei luo mitään.  

Shakespearen Henrik IV lupaa pyhästi, että koskaan enää ei kuristeta itseä, vaan aina aina aina ranskalaista.
Shakespearelainen maailma. Ranskan viimeaikaiset iskut osoittavat, että toimintakykyisiä itsemurhaterroristisoluja ei kyetä tunnistamaan. Tällä resoluutiolla melkein kuka hyvänsä pakolainen tai maahanmuuttaja voi olla itsemurhaterroristi. Kysymys on uskonnollisesta ilmiöstä, ei kriminaalihuollon riskikontrollista. Terroristi ei ilmaise tunteita ennen tekoa.

Minulla on voimakas tunne (jonka ilmaisen) siitä, että Pariisin iskut olivat vasta alkusoitto jollekin paljon ruokaisammalle suunnitelmalle. Ehkä Venäjä, ehkä Saksa, joutuu vakavamman terrorin näyttämöksi jo piankin. Venäjä on astunut miinaan kaksi kertaa peräkkäin.

15.11.2015

Kun et myönnä, saat.

VALEKUOLLUT JUMALA

Mikael Junger: "Nelson Mandela on sikäli oiva roolimalli, että hän nousi vuosikymmenien vankeuden, kaltoinkohtelun, sorron ja epäoikeudenmukaisuuden yli. Hän nousi vihan yli, vaikka hänellä jos kellä olisi ollut syytä vihata."

Monet holokaustista selvinneet juutalaiset pelastivat oman elämänsä katkeruudelta ja vihalta samalla viisaudella. Valitettavasti tämä viisaus ei yllä lapsiin tai varsinkaan lasten lapsiin. Traumatodellisuus muodostuu vääjäämättä. Siksi näemme nyt Israelin poliittisessa toiminnassa paljon "tiedostamatonta" irrationaalisuutta.

Shakespearen Henrik V ei pysty ohittamaan pakkomielteistä "karjalanpalautusohjelmaansa", koska veren perintönä tuleva "oikeus" esi-isien maahan ei anna hänelle mielenrauhaa. Papit vakuuttavat, että oikeus on laillinen ja Jumala on kuninkaan puolella. Papit lupaavat: Jumalan avulla tuhatkertaisestikin vahvempi vihollinen on mahdollista kukistaa. On laitettava kaikki yhden kortin varaan. Vähemmälle huomiolle jää se, että Henrik V:n isä anasti valtansa laittomalla vallankaappauksella.

Jotenkin tähän tyyliin tuntuu ajattelevan myös suomalainen karjalanpalauttaja. Suomessa tauolla ollut jatkosota ei ole II maailmansodan jälkeen voinut yhtä hyvin kuin nyt. Mikä hyvänsä normaali vuoropuhelu Venäjän kanssa on nykyisessä  poliittisessa ilmastossa pelottava kauhistus. Enää ongelma on se, että Jumala on kuollut. Voisiko jihadistien elossa oleva Jumala kenties auttaa esi-isiensä haamujen riivaamia?
Tavallaan se mitä Jihadistit yrittävät on käänteinen ilmiö sille, jonka Machiavelli sai aikaan muinaisessa Euroopan historiassa: kaitselmuksen merkityksen vähentyminen sekulaarin ihmisjuonittelun tieltä. Shakespearen kuningasnäytelmät ovat tutkielmia juuri tästä prosessista. Nietzschen yli-ihminen (saman aikainen Jumalan kuolema) on tämän machiavellilläisen kehityssuunnan ääripiste. Jihadistien ajatus taas on tämä: jos heidän jumalansa on kuollut, mutta meidän elää, me olemme ylivoimaisia. Maailma täytyy vain sitä ennen syöstä alas sitä 500 vuotta hallinneelta perustaltaan. On siirryttävä pelikentälle ja säännöstöön, jossa liitto jumaluuden kanssa voi tarjota yllättäviä lisäulottuvuuksia tavanomaisten kaksiulotteisten shakkisiirtojen rajoittamalla laudalla, jolla vastapuoli pelaa.
Me olemme menossa globaalisti kohti Shakespearen kuningasnäytelmien perustilaa, jossa moraaliset kiistat ovat ratkaisemattomia ja ratkaisijaksi hillittömään väkivallan kierteeseen voidaan rukoilla vain jumalaa. Me olemme jo ylittäneet ne rajat, joihin rationaalinen inhimillinen ajattelu ja oikeudentunto voivat yltää. Nyt ollaan puhtaan metafysiikan ja mystiikan vyöhykkeellä, jossa ankaran jumalan varjo ja kirkas valo vaihtelevat villisti. Tämän logiikan mukaisesti, jokainen taistelee henkensä edestä loppuun saakka ja jumala päättää kuka on oikeassa ja kenelle voima annetaan. Jumalan liittolaisena voi voittaa vaikka sata tai tuhat kertaa omaansa suuremman sotajoukon kuten Henrik V Agincourtissa. Jumalan liittolaisia vastaan mikään aseistus tai ylivoima ei merkitse mitään. Ihminen ei määrää tai päätä mitään, ihmisen sana ei merkitse mitään, ihmisen päätös ei merkitse mitään, kuninkaat, keisarit, demokraatit ja idolit ovat typeriä jumalan leikkikaluja -- vahaa jota jumala valaa ja sulattaa mielensä mukaan.

"yksi ainoa raju isku imaisee heiltä sielun
ja miehistä jää pelkät tyhjät kuoret"
Shakespeare: Henrik V
Toiset on demokraattisempia kuin toiset.

Kuvassa punaisella: pienetkin tragediat uutisoidaan maailmalla suurina. Ruskealla: suuret tragediat uutisoidaan pieninä tai ei uutisoida ollenkaan. 


PARIISIN ISKUT

Venäläiskoneen turmassa pari viikkoa sitten kuoli 224 siviiliä. Koneen pudotti todennäköisesti Isisin pommi (tai Israel). Kukaan ei vaihtanut FB-profiilikuvaansa Venäjän värejä. Ei edes venäläiset itse. 

Nyt monet venäläiset näkyvät vaihtaneet Ranskan värit profiileihinsa. Mistä tässä on kysymys?

Petri Krohn on puhunut ihmiskuva-asteikosta, jonka huippuna (5) on Hollywoodin luoma ihmiskuva "oikeasta" amerikkalaisesta. Vain standardin 5 mukaiselle oikealle amerikkalaiselle kuuluu ihmisoikeudet, tunteet, halut, demokratia ja sananvapaus.

Ranskalainen on tässä asteikossa puoli-ihminen (3-4). Pohjoismaalainen on alkukantainen olio (2-3). Itäerooppalainen ja aasialainen ja afrikkalainen ja muslimi on apinaihminen (1-2). Ja venäläinen on ali-ihminen (0).

Tämän Hollyywoodin luoman ja kaikkien yhteisesti allekirjoittaman ja pyhäksi vannoman rotuopin  (väitän että suurin osa ihmisistä, ainakin intellektuelleina itseään pitävistä, on valmiit kuolemaan tämän asteikon pyhyyden vakuudeksi, sillä he nyt eivät ainakaan kykene keksimään yhtäkään vasta-argumenttia Hollywoodin pyhän veren sanomaan) perusteella nyt Pariisissa kuoli standardin 3-4 mukaisia ihmisiä, joita standardin 0-3 tasoisten tomumajojen pitää surra.

Jos suree ja alistuu riittävästi voi seuraavassa elämässä nostaa sijoitustaan pykälällä, olla pykälän vähemmän ryssä.

Tason 5 olennot eivät sure tai sääli mitään. Heillä on Hollywoodin antama rajaton oikeus tappaa. Varsinkaan länsimaiselle intellektuaalille ei voisi tulla mieleen tuomita standardin 5 olentojen tuottamaa jatkuvaa summisttaista murhaamista eri puolilla maailmaa.

Tässä rotuopissa on hassuja pikku ristiriitaisuuksia, kuten se, että Hollywoodin monilla kaikista ikonisimmilla tähdillä on venäjänjuutalaiset sukujuuret. 

Mitä tulee Pariisin iskuihin, tällä hetkellä näyttää, että koko kansainvälinen media on seonnut tästä tapahtumasta. Ihmiset facebookissa ja tv:n uutiset ovat täynnä tätä Ranskan tapahtumaa. Itse asia kamala ja surullinen, jos kohta täysin odotettu. Ranskassa on ollut myös tietoisuus tästä ongelmasta pisimpään. Baudrillardin kirjoitukset olivat jo 1990-luvun alussa tämän aavistelua.
 
Mutta mistä tämä paisuttelu johtuu? Eilen kuoli yli 40 ihmistä Beirutissa, eikä kukaan kuullut siitä mitään. Keniassa Isis murhasi viime keväänä 150 yliopisto-opiskelijaa. Moniko siitä tietää? Paljonko palestiinalaisia on tänääkin tapettu?

Palestiinalaiset, vaikka ovat tärkeitä poliittisina välineinä, ovat kuitenkin vain asteikon 1 ihmisiä. Hollywoodin näkökulmasta käytännössä jätettä. Kaikkia muita kuin asteikon 5 väkeä saa tappaa ihan vapaasti. Mutta yksikin taistelussa kuolleen jenkisotilaan tappio (jos sellainen joskus tapahtuisi: jenkithän alistavat kokonaisia kansakuntia orjikseen nollauhri-periaatteella) on hirvittävä tragedia, jota koko maa suree viikon. Pääperiaate on se, että halpa-arvoisin jenkki on rajattomasti arvokkaampi kuin korkea-arvoisin eurooppalainen. Tämän periaatteen takuumiehinä ovat ennen muuta eurooppalaiset, jotka ovat vaikka valmiita haastamaan kaksintaisteluun jokaisen, joka uskaltaa loukata tätä heille niin tärkeää pyhää täydellisen orjuuden periaatetta.

14.11.2015

Shakespearen aateliset puhuvat keskenään lakkaamatta jumalasta ja taivaasta, vaikkei rahvas ole kuulemassa. Vaan lukemassa.
kuihtumiset silmissä
äkilliset negatiiviset ihmeet
jotka hämmentävät
Pariisin iskut. Mihin maailma menossa? Tässä Shivan tanssiaskeleet.

Nyt kaikki poliittiset liikehdinnät on käypää valuuttaa äärioikeistolle. Suuremmassa linjassa se mitä kohti ollaan menossa voi olla väitettyjen "ISIS terroristien" taktinen ydinaseisku Donbassin tasavaltaan.

Islam on itsessään merkityksetön kolmansien ja neljänsien maiden totalitaaristen hallintojen sumutusväline. Islam ei pure ihmisiin, jotka ovat lukeneet tietyn minimituntimäärän Wikipediaa ja hyvä niin. Länsimaiset simulaatiot taas ovat sellaisia väineitä, että niiden läpi ei pelkällä Wikipedialla nähdä.

Äärioikeistolle Islam on monella tapaa hyödyllinen työkalu. Äärioikeiston tavoitteena on raivata Venäjän ja Kiinan kaltaiset kannot kaskesta. Kunnes on vastakkainasettelujen aika ohi ja planeetta vapaa totaaliselle tyrannialle keskitysleirien ikuisessa höyryssä. Tätä ennen ydinaseita käytetään niin paljon kuin kunkin kilpailevan olemistavan uskonnollisia rahkeita riittää.

Shakkipelissä seuraava siirto voidaan päätellä siitä, millaisia siirtomahdollisuuksia on tarjolla. Yhtäkkiä ei ryhdytä pelaamaan aikakäänteisin siirroin. Prosessi voitaisiin pysäyttää jos tapahtuisi niin sanottu laajamittainen henkinen herääminen, jolloin koko tämä shakkilauta laitettaisiin sivuun. Tiefdämme kuitenkin, että kun kansa niin sanotusti herää, se herää sotaan ja väkivaltaan. Mitään muuta heräämistä ei valmistautumattomassa voikaa tapahtua.

13.11.2015

Vallan vahtikoirilla isäntänä propagandaministeriö.
Psykoanalyysi ei ole intialainen keksintö.

12.11.2015

Kulttuurielämässä äärioikeistolaistuminen on näkynyt jo 1990-luvun alusta. Heti Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen palattiin viktoriaanisen aikakauden kaksinaismoralismiin ja "siveellisyyteen". Muu yhteiskunta on laahannut hitaasti tulenkantajaetujoukon perässä.

10.11.2015

SHAKESPEAREVIIKOT

ovat lähteneet hieman rykien käyntiin. Tällä menolla tästä tulee Shakespearevuodet. Luin alkajaisiksi Cajanderin suomennoksen Kesäyön unelmasta. Teksti on yksi sekopäisimmistä mitä olen koskaan käteeni ottanut. Luulen, että tämä riittää Cajanderista. Ymmärrän kyllä mistä tekstissä on kysymys (siitoksen onnistumiseen ja oikeaan ajoittamiseen vaikuttavat yhteiskunnalliset tekijät). Ehkä kuitenkin annan Rossille mahdollisuuden.

Nyt luen Rossin suomennoksena Henrik V:tä. Rossin tekstiä määrittää äärimmäinen sujuvuus ja selkeän moderni suorasanainen ja vapaamittainen runotyyli. Pidän siitä erittäin paljon, koska se tekee suuresti oikeutta alkutekstin dramaturgisille ideoille.   
Maailman puhdistaminen on niin suuri työ
että vain tietämättömyys antaa
meille mahdollisuuden hengittää.
Voimme hyvinkin elää,
kunhan emme tiedä
millaista ilmaa
on Gran Canarialla ollut viime aikoina
Edellinen kylmä sota oli lajille vahingollinen tapahtuma. Elin pitkään toivossa, että jotkut olivat ymmärtäneet tämän, eivätkä toivoneet pikaista paluuta kyseiseen olotilaan.

Kuitenkin kun toivo paluun välttämisestä 10-15 vuotta sitten alkoi hiipua, varoitin uuden kylmän sodan vaarasta. Varoitin populistisen äärioikeiston noususta. Yhtenä rintamana esitetty mitätöivä vastaväite oli pitkään se, että mitään äärioikeistoa tai fasismia ei ole olemassa. Myöhemmin väite on ollut se, että äärioikeisto koostuu harmittomista katurähjäreistä. Kuitenkin prosessi josta sanoin olennaisen jo vuonna 2005 on objektiivinen, minusta riippumaton ja kaikkien toiveideni vastainen.
 
Johan Bäckman heräsi vuonna 2007 paljastamaan provokatiivisesti suomalaisen poliittisen eliitin kulisseissa muhivaa profasismia. Samana päivänä kun Bäckman julkaisi ensimmäisen pamflettinsa (jonka kannessa oli juuri Heidi Hautala) kävin tapaamassa häntä Helsingin Yliopiston kirjastossa.
 
Metrossa tapasin Ilmari Susiluodon, joka oli lainannut juuri ilmestyneeseen kirjaansa suullista tarinaani Aunuksesta. Ilmari pelästyi silminnähden kun sanoin olevani matkalla tapaamaan Bäckmania. En vielä silloin tiennyt miksi hän pelästyi.
 
Bäckman kiinnosti minua siksi, että hän oli ensimmäinen tietämäni ikäpolveni kirjoittaja, joka julkisuudessa nosti esiin äärioikeiston vaaran. Bäckman kertoi lukeneensa blogiani. En osannut vierastaa Bäckmanin valitsemaa satiirista tyylilajia. Olennaisempaa oli tunnistaa sanoman ydinsisältö. En osannut arvata, että Bäckmanin tyyliin kohdistettaisiin niin voimakas väärintunnistamiskampanja sisällön häivyttämiseksi näkyvistä.
 
Jälkeen päin olen miettinyt tunnistinko itse Bäckmanin sanoman väärin? Oliko hänellä jokin muu sanoma kuin se, että vallalle päässyt poliittinen ilmapiiri tulee johtamaan konfliktiin Venäjän kanssa? En osaa vielä nähdä muita merkityksiä, jos niitä on ollut. Hänen toimintansa provokatiivisia puolia pidän vain inhimillisenä emotionaalisena reaktiona siihen että olennainen ydinsisältö on alunperin ohitettu.* 
 
Joka tapauksessa asiat ovat samoilla raiteilla kuin ne olivat kymmenen vuotta sitten. Tilanne olisi nyt sama vaikka kukaan ei olisi ennustanut sitä kymmenen vuotta sitten: sanonut ääneen sitä mikä oli jo silloin selvää. 
 
Vuoden 2015 lopussa populisti Timo Soinilta on ristiriidat EU:n poliittisen eliitin kanssa kadonneet. Kiitosta EU:n suunnalta saa Soinin "rohkea" venäjäpolitiikka, joka on edeltäjänsäkin Erkki Tuomiojaa vähemmän luottamusta herättävää. Nyt kun eurooppalaisen populistin työkalupakissa on jäljellä enää yksi työkalu, se on Venäjä.  





* Koska ydinsisällön rationaalinen pohtiminen ei sovi suunnitelmaan. Tyylilajin vaihtaminen taas olisi vain vähentänyt huomioarvoa, muttei sekään vaikuttanut keskusteluun tilanteessa, jossa Paavo Väyrysenkin kaltaiset kokeneet poliitikot ohitetaan mennen tullen. Bäckmanin valitsema tyyli oli nimen omaan tietoinen siitä, ettei keskusteluun (suunnitelmaan) voi vaikuttaa "järkevällä puheella". Omien aika ajoin pahenevien raivokohtausteni syy on täsmälleen sama. Asioiden suuntaa olisi pitänyt yrittää muuttaa silloin kun asioiden suunta havaittiin negatiiviseksi. Mitä pidemmälle näillä raiteilla kuljetaan, sen vaikeampaa tulee uuden kylmän sodan pitäminen edes kylmänä olemaan. Tämän kehityksen näkeminen herättää ymmärrettävää turhautumista, koska tästä kehityksestä ei ole ihmiskunnalle rationaalisesti ajatellen kokonaisuutena tai valtaosalle yksilöistä mitään hyötyä.   
Selvännäkijä näkee sen mikä on selvää. Ubumaista sekoitusta on vaikea nähdä ilman sisäpiiritietoja.

9.11.2015

Umpisolmu on epädynaaminen rakenne.

8.11.2015

Nykyään kaikella kertomisen arvoisella on omaperäinen taito vältellä kirjallisia ilmauksia itsestään. Todelliset tapahtumat verhoutuvat simulaatioihin. Kuva on liian tärähtänyt, että ilmaus voisi olla tarkka. Asioiden salaliitot ovat sudenkuoppia niitä kiikaroiville teoreetikoille.   
"Otteita Yrjö Uurtimon kirjasta "On puhuttava siitä mistä vaikenemme. Martti Siiralan ajatuksia elämästä."


Perinjuurinen tieto on tietäjälleen kahle. Tietäjä tuomitsee itsensä luomansa todellisuuden vankilaan
ja pakottaa koko sen maailman mykäksi, joka ei suostu asettumaan tiedolle ennalta varattuun tilaan.

Asioiden rajaaminen pieniin yksiköihin on hallinnallisen tiedon edellytys. Ja ihmisen luontainen
vietti on hallita. Kuitenkin tieto, perustuessaan yksittäisten osien eristämiseen elämän kokonaisuudesta,
osuu aina välttämättä monin osin harhaan. Se ei kerro kohteestaan, mitä se on, se kertoo vain sen, mikä
taipuu hallittavaksi ja käännettäväksi yksinkertaistavan tiedon muottiin. Ja tämä illusoi ihmisen.
Hän luulee, että se kertoo muustakin kuin välineellisten kosketuspintojen löytymisestä.

On pyrittävä kohti tiedollisesta hallinnasta vapautumista, kohti oman rajallisen inhimillisen olemuksen tuntemista.
Ihmisen ominaislaatu on elämän vastaanottajana - ei hallitsijana - oleminen.

Esimerkiksi kun poliittinen johtaja sanoo, että on realistista tehdä niin ja niin, pelkistettynä sisältö
on "minä tiedän mikä on todellista ja mitkä todellisuuden vaatimukset ovat. Minun kuuluu määrätä, miten
me suhtaudumme johonkin ja mitä me odotamme joltakin."

Todellisuuden toisin näkevää pidetään yksinkertaisesti todellisuudentajunsa menettäneenä. Hänen puhettaan
ei voi ottaa vakavasti, hänen kanssaan ei voi keskustella, koska hän ei ymmärrä. Hän ei ymmärrä, koska
hän ei ole "realisti". Yhteisöpatologian kielellä: hän ei kuulu oikean todellisuusomistuksen piiriin.

Realismi peittää näkyvistä sen, että todellisuus ei ole lopullisesti jotakin, vaan tulossa joksikin ja
kulkemassa johonkin suuntaan. Elämä on luomisprosessi. Tämän yhä kattavampi näkeminen on vapauttavaa,
toivottomuutta särkevää ja toivoa synnyttävää. Realismin ytimessä on ennaltatietämisen asenne. Voi vain
ihmetellä, kuinka mahtava elämättömäksi tekevä voima sillä on. Kuinka kaiken ennaltatietävyys sulkee
elämän ulkopuolelleen ja estää sen ilmaantumisen ja puhuttelevuuden.

"Todellisuus tulee mykäksi kun ihminen kuvittelee tietävänsä mitä se on."

Tiedeinstituutio on aikamme todellisuusomistuksen tyyssija, normalisoituneen hulluuden generaattori.
Nyt helposti tulee ajatelleeksi, että "eikö tämä kritiikki nyt ole liian kovasanaista?", mutta todellisen
tietäjän, oli se tiede- tai poliittinen instituutio, täytyy jatkuvasti vakuuttaa itsensä siitä, että minä
tiedän, minulla on oikeus, mahdollisuus ja velvoitus tietää ja sanoa mikä on oikein ihmiselle. Tämä asenne
on poliittisissa instituutioissa johtanut vangitsemisiin, kidutuksiin ja tappoihin. Lääketieteessä se on
johtanut esimerkiksi lobotomioihin tai ihmiseen kohdistuvaan vahvaan lääkehoitoon. Nämä hirmuteot näyttävät
omassa ajassaan usein "normaaleina käytäntöinä". Harhaisuuden ja hulluuden raja on veteen piirretty viiva,
siksi kritiikkiä todellisuusomistusta kohtaan on esitettävä leppymättömästi.

Perisynti on toinen näkökulma samaan asiaan. Uskossa on kyse perusluottamuksesta. Mutta tämä perusluottamus 
on kuristunut tiedoksi, koska hulluudessamme luulemme saavamme senkin hallintaamme. Perusluottamus muuttui 
opiksi ja tiedoksi, jotta se olisi jälleen omistuksessamme, hallinnassamme. Emme tämänkään asian kohdalla 
hyväksy, ettei todellisuudessa ole hallittavissamme olevaa ankkuripaikkaa. Dogmit ovat ankkuripaikkoja, 
ja eettiset järjestelmät maailmanhallintaa. Niiden olemus on antaa varma tieto siitä, mikä on oikein ja 
väärin ihmiselle. Mitään tämmöistä ei kuitenkaan voi olla, koska ihminen on elämän vastaanottaja, 
ei hallitsija. Varmaa on vain, että ihminen on todellisuudessa sen puhuteltavana.

Silloin kun ihminen ei ymmärrä, että hän on vastaanottaja, että hän on vuoropuhelussa luomakunnan kanssa,
hänen suhteensa todellisuuteen määrittyy sen mukaan, miten hän sitä hallitsee tai on hallitsematta.
Paikalla on siis vain yksi täysipainoinen identiteetti: minä. Tällöin toinen identiteetti on väistämättä
este, vaara, tai vain jotain "minulle". Tätä tarkoitan kun sanon, ettei siinä ole vastuuta elämää kohtaan.

Ihmisen vajavaisuus ja erehtyväisyys on hänen perusluontonsa. Sen tunnustamattomuus johtaa "todellisuuden
harhaiseen omistamiseen", toisinsanoen illuusioon siitä, että todella ymmärryksellämme olemme tavoittaneet
oikean tiedon todellisuudesta.

Elämässä on todellista aihetta ahdistukseen aivan kuten onnellisuuteenkin. Elämä ympärillämme on sekä
kaunista että julmaa ja kohtuutonta. Ihminen joka ei näe näitä elämän varjopuolia tai ahdistu niitä
nähdessään on menettänyt jotain aivan keskeistä ihmisyydestään.

Mitä on elämätön elämä? Se on elämää, joka ei toteudu täytenä: persoonallisuuden puolia ja minuuden
ulottuvuuksia, jotka eivät ole saaneet sijaa elämässä. Nämä toteutumattomat elämän puolet ja
persoonallisuuden piirteet saattavat kääntyä psyykkiseksi turhaumaksi, ahdistukseksi ja sairaudeksi.

Ihminen ahdistuu, koska hän tuntee taipumustensa ja elämän mahdollisuuksiensa toteutumisen uhatuksi.
Ahdistuksen panee liikkeelle elämätön elämä, siis jokin, joka meidän tulisi omana itsenämme elää.
Ahdistus muuttuu sairaudeksi silloin, kun ahdistus sulkeutuu itseensä, kun se ei avaudu ihmiselle
itselleen tai ympäröiville ihmisille. Siis milloin yksilön tai yhteisön henkisistä liikkumisvalmiuksista
ei löydy väylää, josta ahdinko pääsisi avautumaan, silloin ihmisen ahdinko päätyy usein joksikin 
sairaudeksi.

Hädän kohtaaminen edellyttäisi suostumista ahdistukseen ja sen läpikulkemiseen. Se on epämukavaa,
ja tämä riittää siihen, ettei sitä haluta nähdä. Ei, vaikka se merkitsisi oman elämänkäsityksen
syventymistä ja rikastumista. Juuri tämä poissulkeminen, omaksuttu sokeus tuottaa suurimmat
ihmiskunnan ongelmat.

Meidän pitäisi antaa kohteelle oikeus tulla esiin omana itsenään. Nöyryyttä tämä edellyttää siksi,
että meidän on hyvin vaikea enää tunnustaa omaa erehtyväisyyttämme, tehokkuutemme ja taitavuutemme
suhteellisuutta. Siirala puhuu väkivallasta olemassaoloa ja sen ilmentymiä kohtaan. Kyse on siitä,
että emme anna olemassaololle lupaa olla oma itsensä, tiedämme paremmin.

Yritämme selitellä itsellemme omaa elämäämme parhain päin ja sovittautua näin väkisin hyvän ja vahvan
ihmisen rooliin. Heikoksi tai pahaksi erottamamme puoli jää pimentoon eli käsittelemättä. Tästä asemasta
voimme diagnosoida ja holhota muita, kun olemme kohottautuneet todellisen inhimillisen olemuksemme
"yläpuolelle". On vahva paine siihen suuntaan, että näiden inhimillisesti vaikeiden asioiden pitää
pysyä kaukana ja vain tuomittuina. Kuitenkin pahinkin inhimillinen erehdys ja häviö on osa ihmisenä
oloa ja sen pelkkä tuomitseminen on auttajan heikkoutta.

Kun ihmisen elämään - kasvuun, kehitykseen, keskinäiseen ihmisenä olemiseen - kuuluva perustava haaste
tulee sivuutetuksi, eikä kohdatuksi, siitä seuraa taakka. Jos kyseessä on vaikea, tuhoinen taakkasiirtymä
on mahdollista, että se kanavoituu yksilössä vaikeaksi sairaudeksi. Jos sairauden viesti tulee
vastaanotetuksi, taakasta vapautumisen tie on avoin.

Puhe siitä, että Kristus otti syntimme kantaakseen, jää usein todellista sisältöä vaille.
Ajatuksen voi ymmärtää niin, että viaton mies tuli tuomituksi. Tällöin hänen kuolemansa todellakin
konkreettisesti kantoi syntiemme hedelmää. Jos hän oli viaton, hän oli syytön kaikkiin niihin
syytöksiin, joita hänen päälleen laskettiin. Aivan samoin kiusattu ihminen kantaa henkisessä
murtumassaan muiden hänen päälleen syytämää pahaa oloa. Tällainen ihminen konkreettisesti kantaa
muiden ongelmia omassa sairastumisessaan.

Useinkaan ei ole erityisen mielekästä ajatella: tuo ihminen on sairas ja tuo taas terve. Olennaisempaa
on nähdä, millä tiellä ihminen on, mihin hän on menossa. Onko hän menossa kohti tervehtymisen tilaa vai
kohti yhä ahdinkoisempaa elämää.

Yhteiskunnan tasolla tärkeintä on avoimuuden vaaliminen ja moniäänisyyden pitäminen itseisarvona.
Yksilölle tärkeintä on avoimuus elämän kokonaisvaltaisuutta kohtaan.




4.11.2015

Häntä on pidetty venäläisistä kirjailijoista venäläisimpänä.
Kaljaa on. Brooklyn Scorcher Ipa. Kun tulin Valintatalon kassalle joku käveli ohi Karjalan mäyräkoira kainalossa. Olin ainoa mies paikalla, mutten laittanut brittisijoittajien 12 euron takia  tonnin Pradan takkia rysylle alttiiksi. Hämmingin laannuttua maksoin neljä kaljaa kommentoimatta tapahtumaa.

3.11.2015

Turun saaristossa oli kesäjuhlat. Olin pyöräillyt paikalle yksin. Terassilla janotti, mutta olin huolissani rahoista. Täysinäisiä tuoppeja lojui siellä täällä. En viitsinyt ottaa. Huvilateltassa tapasin valokuvaaja T:n. Tiesin että heillä oli mökki jossain lähistöllä, kyselin jatkosaunomisista. Vastaus oli epäselvä. Menin diskoon. Valomerkin jälkeen tapasin pojan joka kutsui jatkoille. Lämpimän kesäyön aamutaivas jo valkeni kun pyöräilimme keskellä kaunista saaristomaisemaa. Kerroin lyhyesti elämäntarinani. Poika oli vaitonainen, en tiennyt hänestä enkä kysellyt. Hän kysyi tunsinko jotain hänen muusikkokaveriaan. Nimi ei tuntunut tutulta. Mielessä kävi sekin, että voisin yhtä hyvin pyöräillä saman tien kotiin. Taitettuamme matkaa kymmenisen kilometriä saavuimme hyvin hoidetun saaristolaistalon pihaan. Perässä pihaan ajoi kolmaskin mies. Terassilla tervehdin kolmatta ja huomasin, että häneltä puuttui vasen silmä. Silmän kohdalla kallossa oli ammottava pimeä reikä. Reikä oli melko suuri, posken yläosasta kulmakarvojen yli. Reijästä näkyi kallon onttous. Mies meni edeltämme. Sisältä kuului puheen sorinaa. Eteisessä kysyin kaverilta olisiko sittenkään hyvä idea jäädä taloon yöksi. 

2.11.2015

HUOMIOENERGIAT

Valtio koostuu poliittisesta sisäpiiristä (vallanpitäjät, G kielellä Power Possessing individuals) ja muista. Valtiot pitävät rajansa, jotta niiden sisäpolitiikka eroaisi ulkopolitiikasta. Poliittisia sisäpiirejä on näennäisesti yhtä monta kuin on valtiota. G-kielen vastavuoroinen tuhoaminen (reciprocal destruktion) on sitä, että poliittinen sisäpiiri osoittaa rituaalisesti valtansa rajan avulla.

Tavallaan poliittisilla sisäpiireillä ei ole ristiriitoja. Niiden intressit ovat samat, mutta suhteessa toisiinsa peilikuvamaiset. Poliittisia sisäpiirejä on vähemmän kuin valtioita. Ääritapauksessa, NWO:n yksinapaisessa maailmassa poliittisia sisäpiirejä on vain yksi. NWO-maailmassa olisi paljon poliittisen sisäpiirin simulaatiota: paljon luuloja sisäpiiriin kuulumisesta. Dugin-Orwellin moninapainen maailma taas on usean sisäpiirin maailma. Mutta siinäkin poliittisten eliittien intressit pysyvät samoina, vaikka peilikuvamaisina.

Eliitin, muun väestön ja eliitin palvelijoiden välillä on G-kielessä olennainen ero huomioenergioiden hienojakoisuuksissa. Informaatiosodan ilmapiirissä esimerkiksi eliitti eristää ja etäyttää itsensä kentän karkeista energioista (happi 48). Eliitti kuitenkin luo kentän karkean tilan, joka juuri on sen tuottama rangaistus tai kosto niille, joilla ei ole valtaa. Tyypillisesti eliitillä on likaisten töiden tekijät erikseen. Hienompaa huomioenergia (happi 24 ja sitä hienommat) varotaan sekoittamasta karkean kanssa.

Vaatii tiettyä koliintumista seurata yhtä aikaa kentä karkeanenergian hahmoja ja eliitin hienojakoisen huomioenergian liikettä. Kysymys on ikään kuin mikrofonista jolla on dynamiikkaa ja herkkyyttä hyvin hienovaraisiin muutoksiin, mutta joka tarvittaessa on niin epäherkkä, että pystyy poimimaan säröytymättömiä linjoja myös sodan melskeestä.   

1.11.2015

Kirjailija tiesi kyllä, muttei halunnut paljastaa. Siihen perustui hänen tyylinsä viehätys. Halu paljastaa tietämättä, se on tyylittömyyden huippu.
Lintu ei kirjoittanut päiväkirjaansa lentämisestä.

s
Sweet knees of Jesus, @aaronjawshomocki you have our respect!
Julkaissut Extreme 30. lokakuuta 2015

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com