20.10.2015

VATIKAANI, KAIKKIEN SIMULAATIOIDEN ÄITI

Toisaalta eurooppalaiseen kulttuuriin on aina kuulunut simulaation käsite. Hoffmannin Paholaisen eliksiireissä (1815) munkki Medardus seikkailee sisäkkäisissä simulaatioissa, joista mahtavin on Paavin rakennelma. Tolstoin Nehljudov (1899) ottaa työkseen purkaa simulaatiota tai ainakin porautua niiden läpi. Hän aloittaa itsestään, mutta yhteiskunta tuottaa ongelmia. Yhteiskunta osoittautuu yhtä läpitunkemattomaksi kuin "verhojen riisuminen" hankalaksi aiemmissa (Anna Karenina 1877) taiteellisen työn kuvauksissa. Maailmoja yhdistää ihmisen (päämäärien) ulkopuolisen älyhenkisen operatiivin läsnäolo. Hoffmannilla puhutaan vielä "vihollisesta" ja "paholaisesta", Tolstoilla ei enää niin paljon.

Eroaako meidän simulaatiotodellisuus tästä vain siinä, että paholainen on jo täydellisesti lihaksitullut? Se ei ole enää metafyysinen (joskin omatahtoinen) inhimillisen toiminnan tuottama tiedostamaton virhekäyttäytyminen vaan jo täysin tietoinen ja immanentti virhekäyttäytyminen.

Virhe on tullut lihaksi. Shakespearen Rikhard III (n. 1592) esittää tämän variaation. Shakespearen objektiivinen ironia, joka on sukua Baudrillardin tarkoittamalle objektiiviselle ironialle, on Hoffmannin yltiökiemuraiseen, hurjia kontrasteja viljelevään, mutta osoittelevaa satiirista terää ja objektiivista ironiaa välttelevään romanttiseen kirjoitustyyliin nähden melkein marxilaista.

Onko saksalaisen romantiikan sotkuisuus pelkkää tiedon puutteen aiheuttamaa syiden ja seurausten välisen suhteen epätietoisuutta? Siis rohkeuden puutetta? Miten Shakespeare saattoi olla niin hyvin informoitu? Tätäkö on inhorealismi, simulaatioiden dekonstruktio?

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Tämä oli taas ihan paskaa. Pääsi pehmenee, eikä vähiten sen säännöllisen poloniumannoksen vuoksi, jota olemme syöttäneet sinulle viime vuosina ;)

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com