5.10.2015

UUSI TULI&SAVU NRO 82

on taas mainostamisen arvoinen lehti. Lehden paras kirjallinen osuus on Tytti Heikkisen uutta runollista proosaa tai proosallista runoa. En kehu Tyttiä jonkun ummehtuneen koulukuntasidoksen takia vaan siitä yksinkertaisesta syystä, että teksti sytyttää. Siinä on terää ja raikkautta. Myös selvästi kuuluva oma ääni. 

Katariina Vuorisen pitkä runo on hieno, nyt kun olen oppinut Vuorisen ääntä kuulemaan. Ainakin minulle Katariinan runous alkoi aueta vasta kun olin nähnyt (uusia) runoesityksiä muutaman. Sanoisin melkein, että kysymys on siinä mielessä lavaraunoudesta, että esittäjän olemus, ääni ja esitystapa ovat todella olennaisia. Juha-Pekka Kilpiö kirjoittaa mielenkiintoisesti Paavo Haavikon tuotannosta.

"Puut alkaisivat suuresti, päätyisivät
                                      siemeniksi."
Vesa Rantaman haastattelujuttu Susirajaa etsimässä on melko informatiivinen, joskaan ei sisällä paljon teräviä ajatuksia varsinaisesta aiheestaan, eli kulttuurielitismistä. Eliitti on muuten myös koko lehden teema. Teemansa suhteen lehti epäonnistuu, koska ei saa aiheensa ajattelua käyntiin. Siitä ei ole edes puheenvuoroksi tai keskustelunavaukseksi.

Rantaman jutusta voi hieman aistia eliittiä: haastateltu HPC runoaktiivi (jonka me nyt kaikki tiedämme olleen runoaktiivi ainakin viisi ellei kymmenenkin vuotta) kertoo, ettei ole saanut ainoatakaan henkilökohtaista apurahaa. Minusta tämä on epäkohta. Aktiiveille, vetäjille, energisoijille ja (Kaarina Valoaallon peräänkuulluttamille) löytäjille kuuluu myös jonkinlainen kulttuurin tuki. Mutta kenellekään sen ei pitäisi kuulua eläkevirkana tuloksista välittämättä. Toisaalta, en tunne näitä kiemuroita kovin hyvin. Ehkä yhdistyksen (HPC) kautta pääsee osallikseksi, joistain tuista.

Ehkä tässä yhteydessä on syytä taas erityisesti nostaa hattua HPC:n toiminnalle. Ja nyt muistettakoon, että en itse kirjoita lavarunoutta, enkä juurikaan lavoilla liehu. HPC on kuitenkin lanseerannut toimintamalllinen, joka pitkällä tähtäimellä tuottaa yleisöä kaikenlaiselle runoudelle. Tämä on äärimmäisen tärkeää. Vielä tärkeämpää on HPC:n juhlima moniäänisyyden kuuleminen, joka parhaimmillaan laittaa kunnolla kampoihin luutuneiden runokyklooppien hyvyyden hierarkioille. Löydetään, että lopullisemminkin esteettinen syntyy vain aina uudestaan dynaamisen liikkeen kautta, ei bysantismien ja stagnaation dogmatismin kautta. 
 
Juuri eliitti luo toimillaan (thanatoskultti) taloudellisen taantuman, jossa osoitetaan vanhan rahan voima uuteen nähden. Saman tekee kulttuurieliitti luomalla kulttuurin turhauman. Statuseliitin sisäiset suhteet (kultturieliitin, talouseliitin, poliittisen eliitin) ovat paitsi symbolisia, myös suoria valtasuhteita, joissa vaihdon välineenä on selkeä käteinen. Mutta tämä ajatus, ei mene niin, että kulttuuri kiinnostaisi muuta eliittiä sen tuotteistettavuuden takia. Poliittinen eliitti on kiinnostunut kulttuurista vain sen luoman potentiaalisen uhkan takia. Edes vähänkin julkilausuttujen ideoidensa mukaisesti toimiva kulttuurielämä olisi näet jo suuri uhka poliittiselle vastuuttomuudelle ja korruptiolle. 

Siksi kulttuurinkenttä on jos nyt ei täynnä, niin ainakin riittävästi miehitetty säätelevillä operatiiveilla. Operatiivinen säätely toimii ensisijaisesti säätiöiden kautta. Säätely on luonteeltaan passiivista viettelyä, suggestiota ja aivopesua, joka tapahtuu rahapanoksen avulla. Se on olemassa, se on objektiivista, mutta se on näkymätöntä niin kuin läpinäkyvyyden illuusio. Tästä kaikkien eliittien tosiasiallisesta olemistavasta, eli salaliittoisuudesta, T&S ei saa mitään irti, koska salaliittoteoretisointi ei kuulu lehden toimialaan. Salaliitot kuuluvat kerrontataiteen toimialaan. JOs sisäpiiritietoa on, salaliitot voidaan paljastaa kerrontataiteen keinoilla niin, että vuotavat saumat eivät joudu paljastuksistaan vastuuseen.

Aika harvoin luen Life Magazinea, mutta nyt talousnobelisti Edmund Phelpsin haastattelu pistää silmään. Phelpsillä on valmista ohjeistusta siihen, miten joukkokukoistus saadaan yhteiskunnallisesti aikaan. Kaltaiseni kulttuuriterroristin korvat hörähtävät. Tiedostan kaipaavani joukkokukoistusta, joka tietysti on elitismin räikein mahdollinen vastakohta. Eliitti EI HALUA joukkokukoista. Mitä lähempänä joukkokukoistus, sen likaisemmat keinot eliitillä on sen estämiseksi. Joukkokukoistus toisi esiin substanssin, joka paljastaisi statuseliitin tyhjyyden.

Phelps sanoo valtioiden toiminnasta jotakin, mikä täytyy kulttuurin alalla mieltää säätiöiden toiminnan yhteyteen:

"Kun jollekin teollisuudenalalle tulee innovatiivinen yritys, valtio voi nujertaa yrityksen innon toiminnallaan. BMW ja Toyota tulivat Yhdysvaltojen markkinoille ja menestyivät. Amerikkalaisyrityksen alkoivat valittaa vaikeuksista ja saivat hallitukselta tukipaketteja. Mitä tästä seuraa? BMW ja Toyota eivät tienaa entiseen malliin, joten niiden ei kannata yrittää innovoida samaan aikaan kun toisen aalan yritykset saavat valtion tukea. Talouden dynamiikka hidastuu."

Täsmälleen samalla tavalla kulttuurin luova dynamiikka hidastuu silloin kun innovatiivisia tulokkaista kohdellaan edellä mainittuun tyyliin. Sukupolvet voidaan tappaa.

Kulttuurin tuki pitäisi kohdistaa nykyistä dynaamisemmin sinne, missä on suurin tarve ja suurin liike. Tuki pitäisi kohdistaa niin, että se lisäisi dynaamisuutta, eikä stagnaatiota, niin kuin se nyt tekee. Ymmärrän että tällainen olisi haastavaa, jumalallista näkemystä vaativaa, kaiken kerjäämisen keskellä.

En ole niin naiivi, että uskoisin eliitistä hyvää. Eliitti kyllä tietää mitä se tekee. Eliitti tajuaa toimintansa seuraukset. Se elää kannibalismista ja riistosta. Luomalla kuplia ja huijauksia se riistää ja varastaa sukupolvien elinajan. Muuta opetusta sillä ei ole. Kirjallisuus joka kestää aikaa on eliitin vastakohta, se on joukkokukoistusta ajattomuudessa.

Tuli&Savun numerosta 82 on vielä sanottava se, että siinä julkaistu käännösrunous ei herätä minussa vähäisintäkään kiinnostusta. Syy ei ole pelkästään suomentajien. Myös kritiikkiosastoa jaksan silmätä vain puolikkaalla pupillilla, poislukien Jaakko Vuoren kirjoittama kritiikki, joka on informatiivinen.  

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kaltaisesi häiriintyneet yksilöt tulee eristää ja vaientaa. Tässä ollaan onnistuttu yli odotusten: sinä et voi milloinkaan saada minkäänlaista rahoitusta tai tukea sairaiden ajatustesi levittämiselle. :) :)

Anonyymi kirjoitti...

Eliitti on aina paikkansa (palkkansa) ansainnut. Mölyävä roskasakki blogeissa tulee eristää ja vaientaa ;)

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com