27.10.2015

TAIDEALAN HENKINEN VÄKIVALTAISUUS

On tietysti paradoksaalista, että inhimillisen toiminnan alue, jolla tavallaan lähtöoletuksena luvataan henkistä kasvua ja kuikoistusta, on henkisesti kaikista raaistavin ja kauimpana kukoistuksesta. Taidealan väkivaltaisuutta on hyvä avata emotionaalisesti ja hienovaraisesti ilman suuria salaliittoteorioita (vaikka ne asiaan liittyvät: säätiöt. säätiöt, säätiöt). Omalla kohdallani (ainakin osittainen) ulos jättetyksi tuleminen ei ole emotionaalisesti erotettavissa tahallisesta jos kohta puolittain alitajuisesta ulos jättäytymisestä. Olen selvästi nähnyt että "taideala on henkisesti väkivaltainen". Se on sitä näissä oloissa itsetarkoituksellisesti ja täysin tarpeettomasti. En halua toimia sellaisessa touhussa itse vallankäyttäjänä.

Tärkeää ei ole "taideala" vaan kulttuurin kukoistus. Tärkeää ei ole se mitä "minä osaan" tai mitä "minä teen" nyt. Vaan se millaisia kasvumahdollisuuksia kukoistava kulttuuri tarjoaisi kenelle hyvänsä, myös lahjakkaimmille. Mutta en usko, että nykyisellä kapitalismin aikakaudella voidaan laajemmin käsittää sitä, mitä tarkoittaa "kukoistava kulttuuri". Kulttuurin kukoistuksesta näillä väkivaltasysteemeillä päästään mahdollisimman kauas. On liian suuret paineet harmonisoida "taideala" vallitsevan järjestelmän kanssa. Lopputuloksena saadaan mitä hillittömin perversio.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com