7.10.2015

SYY-SEURAUS-SUHTEET GURDJIEFFILLA

Gurdjieffia voi pitää platonistina, joka lähtee syy-seuraus-suhde argumentaatioissaan saman kaltaiselta pohjalta kuin Sokrates. Beelzebub's Talesissa Gurdjieffin retoriikka on hyvin erilaista kuin Platonin dialogien retoriikka. Mutta päämäätä on sama: lukija, tai argumentaation seuraajan, vakiintuneiden ajatustottumuksien horjuttaminen ja uusien kysymysten avaaminen.

Jos Platonin dialogit ehkä edustavat tyylilajina aikakautensa realistista dialogiperinnettä (onko näin?) BT:ssä tyylilaji on jonkinlainen tulevaisuusfantasia. Tämä tarkoittaa sitä, että Gurdjieff määrittää toisinaan puhtaasti fantastisia syitä (esimerkiksi syy, miksi Beelzebub ei voi käydä lääkärissä: koska hänen häntänsä paljastaisi hänet vieraan planeetan olioksi jne).

Toisin paikoin BT:ssä taas analysoidaan asioiden syitä täysin kirjoitusaikakautensa tieteelle samoin kuin nykytieteelle vieraista näkökulmista (esimerkiksi aasian sukupuolitaudit ja islamilainen kulttuuri). Syitä määritetään nykytieteen mukaan olemattomiin metafyysisiin entiteetteihin, jotka eivät kuitenkaan selvästi ole luonteeltaan fiktiivisiä, siinä mielessä että ainakin joku joskus jossakin on ottanut ne todesta.

(Nyky)tieteen rajallisuus on jonkinlainen koko kirjaa määrittävä pääteema. Myös nykytietoa jossain mielessä parempi kaukaisen menneisyyden, tulevaisuuden ja vieraiden aurinkokuntien tieto on kanonisoitu vahvasti.

Gurdjieffin tarkoitus on joka tapauksessa sama kuin Platonin: pikemmin kuin antaa vastauksia, herättää hyviä kysymyksiä ja opettaa ajattelemaan avoimesti, mutta myös johdonmukaisesti. Tietämättömyyden asteita on ehkä enemmän kuin haluamme nykytiedon valossa hyväksyä. Ja voidaan kysyä enemmän kuin uskallamme kysyä. Siksi tietyt todelliset ilmiöt ovat jatkuvasti vaarassa tunnistua väärin. Olemme sikäli unessa, että emme erota taitavasti kaikilla nykyisillä keinoilla luotua simulaatiota todellisuudesta. Tämä johtuu siitä, että emme päättele ja kysy riittävän avoimesti. Ja tämä esto ja torjunta on ainoa, joka suojaa simulaatioita laajemmalta paljastumiselta.   

Gurdjieffin päättelyssä ilmenee seuravanlaisia asioiden syitä:

1) syy fiktiivinen ja tieteellisellä varmuudella olematon
2) syy fiktiivinen ja ei tieteellisellä varmuudella olematon
3) syy kanoninen metafyysinen ja tieteellisellä varmuudella olematon
4) syy kononinen metafyysinen ja ei tieteellisellä varmuudella olematon
5) syy aikakautensa tieteellinen fakta ja myöhemmin kumottu
6) syy aikakautensa tieteellinen fakta ja edelleen voimassa
7) syy ei vielä tieteellinen fakta ja vasta tulevaisuudessa löydetty

Huomaamme, että tällaisilla kategorioilla voi kertoa paljon enemmän tarinoita kuin vain tieteellisesti relevanttien faktojen varassa olisi mahdollista. Faktauskovainen joutuu karsimaan Gurdjieffin tarinoista 6/7 osaa pois. Se on hengen köyhyyttä se. Myöskään nykyinen näkemys fantasia- ja fiktiokirjallisuudesta ei mahdollista kaikesta siitä puhumista, mitä Gurdjieff haluaa kysyä.
  
Gurdjieffin Beelzebub's Tales osoittaa selvästi Wittgensteinin filosofisen virheen. Gurdjieffin mukaan siitä mistä ei (meidän tieteellisellä) varmuudella voida puhua, ei silti tarvitse vaieta kysymästä.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com