15.10.2015

PERIFERIOIDEN KULTTUURINEN ALIPÄÄSTÖSUODATTAMINEN

Kun periferian korkeaoktaaninen kulttuurinen yhteistoiminta laajenee yli tietyn kynnysarvon, sitä ryhtyvät saastuttamaan kaikenlaiset operatiivit, joita Suomessa toimii tällä hetkellä enemmän kuin kylmän sodan aikana.

Tarkoitan operatiiveilla kaikenlaista hallinnoivaa väkivaltaisluonteista negatiivistä energiaa tuottavaa enemmän tai vähemmän hienovaraista puuttumista vapaan taide-elämän ja kulttuurin luonnolliseen sisäiseen dynamiikkaan. Operatiivien kulttuurin omia päämääriä sumentava ja saastuttava vaikutus on ongelmallinen. Heidän ulkonapitämisestä taas tulee väistämättä politiikkaa, mihin he tietysti osaltaan pyrkivät. He pyrkivät sitomaan kultturin kaikkeen, mikä johtaa pois olennaisesta.
          
Olen monessa kohtaa havainnut, että vain mahdollisimman piilossa olevalla, näkymättömällä ja salaisella toiminnalla on Suomessa toimintaedellytyksiä. Tämä yhä uudelleen esiin tuleva havainto on tehnyt myös tästä blogikirjoittamisesta vaikeaa. Ymmärrän jo liian selvästi, että jokainen todella luova ajatus on pelkästään ase vastustajan käteen. Kun taas yleistä välinpitämättömyyden valtamerta sillä ei ole mitään mahdollisuutta haastaa.

Näin on siitä syystä, että välinpitämättömyyden valameri on myös äärimmäisen henkisen väsymyksen valtameri. Toista on operatiivien aktiivisissa antikulttuuripiireissä. Operatiiveilla on ensinnäkin valtavat resurssit. Heillä on koko valtamedia käytössään mustamaalaamiskampanjoihinsa ja muuhin paikallisia kulttuureja rappeuttavaan toimintaan.
  
Suomessa käytännössä kaikki julkisuusarvoltaan tietyn kynnysarvon ylittävä vapaaehtoinen kansalaistoiminta on kaapattua ja operatiivien harhaanjohtamaa.

Globaalistinen oikeistolainen, äärioikeistolainen ja russofobinen operatiivinen toiminta ei suinkaan ole johdettu Suomesta käsin. Takana on paljon enemmän intellektuaalista voimaa kuin jollain suomen Suojelupoliisilla tai statuseliitillä ikinä voisi kuvitella olevan.

Varsinkin kaikki venäläisiin ja venäjänkielisiin liittyvät projektit kuuluvat heidän keskeisiin mielenkiinnonkohteisiinsa, koska Venäjältä esimerkiksi suomalainen kulttuuri voisi saada alipäästösuodattamista vastustavia keinoja käyttöönsä. Suomalaisen aidon olemisen yhteistoiminta venäläisen kulttuurin kanssa on operatiivien tärkein torpedointikohde. Tästä seuraa ainutlaatuisuuden vahvistuminen intensiteettinsä menettäneen ja samantekevän kustannuksella.
       
Nythän Euroopan komission presidentti Jean-Claude Juncker sanoi, että EU:n suhteiden Venäjään täytyy parantua. Voi siis (ehkä) olla toivoa siitä, että näitä suuria operatiivisia projekteja vähän hillittäisiin ja elävälle kulttuurille annettaisiin edes joitain mahdollisuuksia Suomen kaltaisissa täysin kontrolloiduissa ja (depressiolääkityksellä ja neurolepteillä) alasajetuissa periferioissa.
   
Toisaalta, vaikka joku päättäjä hetkellisesti tulisikin järkiinsä, globalisaation iso pyörä ei aio antaa mahdollisuuksia paikalliskulttuureille tai venäläiselle kulttuurille. Globalisaatio tarkoittaa amerikkalaisen kulttuurin täydellistä ylivaltaa kaikessa ja kaikkien muiden kulttuurien totaalista kitkemistä. Globalisaatio tarkoitaa siis venäläisen kulttuurin (ja kaikkien muiden inhimillisen toiminnan muotojen) täydellistä kitkemistä. Se on Endlösung, lopullinen ratkaisu.
           
Ainoa mahdollisuus on jonkinlainen globalisaatioprosessien pysäyttäminen -- tai toimintalogiikan korvaaminen jollakin elämänmyönteisemmällä. Mutta vain terrorismi on toistaiseksi toiminut jonakin mihin globalisaatio ei heti voi vastata.

Itse koen olevani juuri kulttuuriterroristi tai kulttuurihäiritsijä. Keskittämällä kaikki voimansa ja kaikki lahjansa voi aiheuttaa pientä häiriötä. Voi ikään kuin raaputtaa saatanallisen operatiivitimantin pintaa. Voi kuluttaa hieman operatiivien resursseja hukkaan -- huktaa heidän samantekevää elinaikaansa uhraamalla ainutlaatuisuutta. Kuluttaa heidän elimiään, saada aikaan muutama turha sydämenlyönti siellä päässä.

Jos jokainen toimisi näin, yhä suurempi määrä operatiivien resursseja valuisi hukkaan. Jos jokainen maailman ihminen uhraisi elämänsä kiusantekemisellä, operatiivien elimiä kuluisi hukkaan jo läjäpäin. Ja ehkä jossakin hyvin kaukaisessa tulevaisuudessa voisimme todistaa viimeisen mädäntyneen operatiivisydämen viimeisen läpikirotun sykähdyksen. Mikään heroiiniampulli tai sähkövoimaisku ei enää saisi kirouksin viilleltyä eloon.
     
Olemme siis todella kaukana siitä mitä venäläinen nationalistifilosofi Alexander Dugin toivoisi: että kansalliset taiteilijat ilmaisisivat kansallista perinnettään. Ja sillä tavalla vastustaisivat globalisaatiota.

Tähän on vielä syytä lainata Baudrillardin analyysin Globalisaation syvimmästä olemuksesta:


"Globaalin systeemin toimeenpano on lopputulos raivokkaasta kateudesta, jota samantekevä ja vähäisen erottelutarkkuuden kulttuuri tuntee korkean erottelutarkkuuden kulttuuria kohtaan -- taikansa ja intensiteettinsä kadottaneiden systeemien kateudesta korkean intensiteetin systeemejä kohtaan, maallistuneiden yhteiskuntien kateudesta uhrauksellisia kulttuureja tai muotoja kohtaan.
Tälle järjestelmälle kaikki muodoltaan vastakkainen on käytännöllisesti katsoen terrorismia." Terrorsimin henkin, suom. s 102
   

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Venäjä on rikollisvaltio. Kommentisi on harhaista sekoilua.

Anonyymi kirjoitti...

Höpö höpö. Venäjä on rikollisvaltio ja se tuleekin mustamaalata.

PS. Tapa itsesi ;)

Anonyymi kirjoitti...

Kyllähän sinä sisimmässäsi tiedät, että operatiivit voittavat. Taistelu on turhaa, etkä pysty vaikuttamaan mitenkään lopputulokseen. Operatiivien musta timantti ei naarmuunnu. Sinut nyljetään hitaasti ja varmasti ja haudallesi kustaan, kun taustalla savuavat Venäjän rauniot. ;)

Anonyymi kirjoitti...

Operatiivit 6 - Svenkka 0 :)

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com