31.10.2015

JUHA MOLARIN PAHOINPITELY

Miksi Juha Molarin säilöönotto ja pahoinpitely poliisin toimesta on saanut paljon huomiota? Molari kyselee itsekin epätietoisena: oliko hän poliittisen vainon kohde? Hän kirjoittaa tapahtumasta itse Facebookissa näin:

"Neljän poliisin kovakourainen kohtelu ja 5 psykoa olivat melkoinen poliisioperaatio sunnuntain jälkeen: maanantain valmistellut olivat selvästi tehty poliittisen dissidentin sulkemiseksi mielisairaalaan, mutta eivät saaneet murrettua mieltäni yövalon, pahoinpitelyn, janon, nälän, virtsaamisen "kieltämisen" avullakaan ja koppiauton kylmän takapenkin istuttamisen avulla."

Myöhemmin tuli satiirinen (ehkä Jussi Parviaisen "ohjauksessa" kirjoitettu) poliittisen tärkeyden itseanalyysi siitä kaikesta mitä oli ovelasti "jättänyt poliisille sanomatta". Tämä "poliittisen tärkeyden" näkökulma on hieman hankala. Se ei suinkaan tarkoita yleisinhimillistä tärkeyttä tai jotain autoritaarista tärkeyttä, vaan yksinkertaisesti sitä, että mitä kovempaa poliisi hakkaa, sen tärkeämpi poliittisesti Molarista tulee nykyisessä inhottavassa asetelmassa. Jossain määrin saman tyyppistä logiikkaa noudattavat venäläiset toisinajattelijat, joita Juha tässä tavallaan peilisymmetrisesti parodisoi.

Molarin ja Bäckmanin kaltaiset henkilöt ovat alun perin reagoineet silloin jo vuosia jatkuneeseen (rauhanajan vaatimusten näkökulmasta turhanpäiväiseen tai haitalliseen) Venäjän mustamaalaamiseen ja mitä inhottavimpiin operatiivisiin juonitteluihin. Tässä vaiheessa, kun muisti on lyhyt, heidät on helppo leimata aloitteellisiksi toimijoiksi, vaikka aloitteet ovat tuleet toiselta puolelta ja kauan ennen heidän julkista toimintaansa. Tosiasiassa heitä on ärsyttänyt läntinen moralismi, tekopyhyys ja teeskentely, jolla Venäjää arvostellaan omien täysin tietoisena tehtyjen rikosten kätkemiseksi: huomion siirtämiseksi Venäjään. Omiin ongelmiin ei päästä ollenkaan käsiksi kun aina on tarjolla tuo paljon suurempi ongelma: Venäjä.

Minä näen Venäjällä todellisia ongelmia ja muutostarpeita. Mutta näen myös sen, että näitä todellisia asioita tunnistetaan ja korjataan Venäjän sisältä käsin parhaiten, jos sen annetaan tapahtua rauhassa. Kaikki viittaa siihen, että näin tapahtuu, vaikka tuskastuttava hitaasti. Positiivisia asioita voidaan sitä paitsi aina tukea, olipa vallassa kuka hyvänsä. Mutta se ei välttämättä tarkoita, että tuetaan aina sitä joka inhottavimmin ja äänekkäimmin on poikkiteloin. 

Molarin tapaus kuvaa tätä vastavuoroisen poikkiteloin olemisen dynamiikkaa, joka on mahdollisimman huono ja epäsujuva lähtökohta millekään terveelle diplomatialle. Jos suomalainen toimija toimii samalla läpikotaisesti ärsyttävän egoistisella ja kyrpäotsaisella tavalla kuin venäläinen toisinajattelija, kohtelu alkaa myös nopeasti olla samanlaista. Ero tähän asti on ollut se, että Suomessa ei yksinkertaisesti suhteellisesti ole yhtä paljon sitkeää ja toimintakykyiseen poikittainoloon kykenevää ainesta kuin Venäjällä. Jos olisi enemmän kyvykkäitä, Molarin ja Bäckmanin kaltaisia henkilöitä, keinojen heitä vastaan täytyisi olla yhtä kovia, jos sille tielle lähdettäisiin (toivon ettei lähdetä). Tekopyhään teeskentelyyn ei jäisi varaa.

Molarin ja Bäckmanin suurin rikos onkin inhimillinen kyvykkyys. Toisin kuin tavallinen inisijä, he pystyvät aloitekykyiseen toimintaan. Heidät erottaa inisijästä ja yksinpuhelijasta vain tämä suurempi kyky tehdä asioita. Yhtä aikaa kyvyn ilmestymisen kanssa, ilmestyy rajoittamisen kovempi väkivalta. Tämän tien päässä on se yhteiskunnallisen autoimmuunisairauden rappioilmiö, josta Pietrain taannoisessa psykiatrian rikokksia käsittelevässä konferenssissa oli puhetta: lahjakkuuden tuhoaminen.
    
Tekopyhyyden ja moralismin välttäminen voisikin olla ihan hyvä lääke nykytilanteeseen. Jos asioihin suhtauduttaisiin reaalipoliittisesti (tai edes jossain määrin rationaalisesti), kenellekään ei jäisi tarvetta ärsyyntyä suotta. Pikku-Heidin ja Viher-Pekan äärimmäinen lapsellinen manipulaatio, ylimielisyys ja kaksinaamaisuus ovat poliittisina venäjästrategioina tulleet tiensä päähän. Ne edustavat lyhytnäköistä poliittista populismia, joilla ohjataan poistuvien sukupolvien luutuneita asenteita demokraattisen prosessin vääristämiseen. Ei tässä ole sen suurempaa ongelmaa kuin näsäviisaus ja todellisen tiedon panttaus. Venäjäpolitiikka ei voi perustua näsäviisaudelle ja kiltin tytön teeskentelylle.  

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com