7.10.2015

ILON AIHEET

Rumpali Teppo Mäkynen sanoo uudessa Hifi-elhdessä, että suru ja haikeus tajoavat enemmän inspiraatiota kuin iloisuus. En ole ole samaa mieltä. Minusta suru ja haikeus tarjoavat yhtä paljon tai vähemmän inspiraatiota kuin ilon aiheet. Sanon ilon aiheet, koska jo niiden olemassa olo yleensä tuottaa minussa iloa. Ei puhtaan insipiraation aihetta, kuten kadulla käyskentelvää kaunista hunnutonta ja maihinnousukengätöntä naista, tarvitse aina omistaa. Vaikka kaunis, keveä, elegantti nainen onkin ilonaihe vain silloin kun se esiintyy monilukuisena, ja surun ja haikeuden aihe silloin kun se on harvinaislaatuinen poikeus.

Mutta, enempää saivartelematta, on kenties eräs syy, miksi suru ja haikeus näkyy taideteoksia inspiroineina tunteina useammin kuin ilo. Ilolla on niin paljon muitakin purkautumissuuntia, ettei se usein muista purkautua taiteeksi.  

Näin Teppo Mäkysen trion kanssa taannoin Juttutuvassa. Ilon ja hurmoksen ilmeitä ei ainakaan Mäkysen swengissä keinuvilta kasvoilta puuttunut. Siistiä salonkikelpoista retrojatsia, jossa jokainen ääni oli varsin tietoinen. En ottanut esitystä taidepoliittisena statementtinä, vaan äänet ääninä.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com