26.10.2015

HYPERKRIITTINEN INFORMAATIO

Voitaisiinko informaatiosotaan vain väsyä? Uskoisin, että kaikki osapuolet alkavat jo olla aika mureata lihaa. Sellainen vaikutelma syntyy tässäkin keskustelussa joistain puheenvuoroista.





Keskustelusta käy ilmi, että informaatiosota on julistuksettoman sodan harmaan hybridi alue. Informaatiosodalle on tyypillistä se, että osapuolten narraatiot tapahtumien kulusta erityvät kauas toisistaan. Jompi kumpi narraatio voi olla silti lähempänä totuutta kuin toinen. Tai sitten ei.

Olen ehdottanut monta kertaa hyperkriittistä työskentelymetodia (sen kehittämistä), jolla (esimerkiksi käydyn tai uhkaavan sodan) vastapuolet voivat etsiä yhteistä narraatiota (historian kulusta). Tässä olisi kysymys työskentelymetodista: siis ei siitä että vastapuolten tulisi sitoutua (poliittisesti) löydettyyn totuuteen, vaan siitä että yhteistä naraatiota yritettäisiin luoda tosissaan ilman sitoumuksia. Narraation vääristää egoismin thymoottiset paheet: ylpeys, vastapuolen todellisuuskuvan kääntäminen, provoikaatio ja ylilyönti. Nämä ovat suurempia virheitä kuin kukaan aluksi kuvittelee (olen havainnut myös itse). Thymoottisesta ylpeydestä ja häpeäntunteesta tulee poliittisella tasolla kaupankäyntiä. Totuudesta tulee kauppatavara. Hyperkriittisen metodin pitäisi jotenkin onnistua väistämään tämä.

Esimerkiksi videolla olevan asiantuntijalautakunnan lähtökohdissa on hyperkritiikin näkökulmasta muutama ongelma, jotka käyvät ilmeiseksi aivan yleistenkin tietojen valossa: 

1) Venäjän vastainen nykyinen disinformaatiokampanja on kestänyt paljon kauemmin kuin Venäjän lännen vastainen kampanja tai Ukrainan kriisi. Tässä on taustalla selvästi laajempi agenda, jossa länsi on aloitteellinen. Venäjä on reagoinut tähän agendaan symmetrisesti vasta viivellä ja on hyvin pitkään toiminut epäsymmetrisesti. 
 
2) Suomen kohdalla kysymys ei ole erilllisinformaatiosodasta.

3) Ukrainan nykyinen kriisi alkoi lännen aloitteesta: laiton vallankaappaus, jolla oli lännen tuki. 

4) Venäjän tuottamalla propagandalla ei ole yhteyttä Suomen itsenäisyyden heikkenemiseen, joka johtuu EU:sta, globalisaation prosesseista, pienien valtioiden desuverenisoinnista ja salaisesta ulkopolitiikan mahdollisista sopimuksista.  
Asiantuntijoiden pitäisi myöntää ainakin nämä asiat, jos haluavat nykyisen tilanteen kehittyvän parempaan suuntaan. Konfliktilla voi olla vain kaksi kehityssuuntaa.

En usko, että sotalaitos voi vapautua thymoksesta. Siksi hyperkriittisen työskentelyn (esimerkiksi historiantutkimuksessa) pitäisi tapahtua ennen kuin sotalaitosta tarvitaan, siis kansalaisyhteiskunnan tasolla. Nyt olemme nähneet vaarallisen tilanteen, jossa kansalaisyhteiskunta on osaksi kaapattu (tai kaappautunut itse) informaatiosodan asialle, joka taas on harmaa osa hybridisotaa, joka taas on harmaa osa tavanomaista sodankäyntiä (jos kukaan tietää mitä se tänäpäivänä suurvaltojen välillä tarkoittaisi). Kukaan ei tiedä miten tästä tilanteesta pakitetaan ilman sotalaitoksen thymoottisen hengen esiinkutsumista (oikeastaan sitä ei enää tarvitse edes kutsua).

Tilanne on postmoderni, mutta vakava.


Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com