7.10.2015

PERVERSSI VAIHTO

Baudrillard lanseeraa teoksessaan Terrorismin henki mielenkiintoisen käsitteen "perverssi vaihto". Perverssi vaihto alkaa siitä mihin symbolinen väkivalta loppuu. Symbolinen väkivalta taas alkaa siitä mihin symbolinen vaihto loppuu.

Pierre Bourdieun ja Baudrillardin kaltaisille ranskalaisille yhteiskunta-ajattelijoille symbolisen väkivallan käsite on yksi tärkeimpiä. Symbolista väkivaltaa ei ole, ellei ole kansalaisyhteiskuntaa, vapauksia, vapaaehtoisuuteen perustuvaa kulttuurista toimintaa, jonka yhtimessä on aineeton lahjavaihtokulttuuri ja huomiotalous. Symbolista väkivaltaa ei myöskään ole siellä, missä ei ole väärintunnistamista. Väärintunnistaminen voi olla vilpitöntä (medialla turrutetun yleisön tyhmyyteen perustuva) tai vilpillistä (tunnistetaan tahallaan väärin). Yhtä kaikki, symbolisen väkivallan olemassa olo edellyttää tiettyä kansalaisyhteiskunnan tasoa ja simulaatiota, jonka suojissa voi puuhailla ja edistää julkilausumattomia valtapoliittisia ja taloudelliskorruptoivia päämääriä. On oltava ulkopuoli ja sisäpuoli, eksoteria ja esoteria, näkyvä ja näkymätön, moraali ja immoraali. Symbolisen väkivallan ydin on lahja, joka otetaan ilman, että täytyisi antaa vastalahjaa. Ensin on siis oltava lahja, sen jälkeen on oltava jokin simulaatio, jolla lahjan riistäminen tehdään mahdolliseksi. Perverssi vaihto taas on pidemmälle menevä tilanne, jossa lahja vaihdetaan epälahjaan. Lahjaa ei yksinkertaisesti enää tyydytä riistämään, vaan lahjoitettu kulta saa vastalahjakseen läjän paskaa.   

Perverssi vaihto kuvaa täydellisesti nykyisen oikeistohallituksen toimintaa kaikilla toiminta-alueilla. Työn tekijä ja lisäarvon tuottaja palkitaan leikkauksilla, huijarit ja talouden taannuttajat palkitaan tulonsiirroilla. Esimerkiksi voi myös ottaa ajankohtaisen pakolaiskysymyksen. Isisterroristin tai palkkasotilaan auttaminen sota-alueen hädästäkäsivänä olisi esimerkki perverssistä vaihdosta. Avun antamisen symbolista ja aineellista elettä vastaan saadaan auttajaan kohdistuvan terroriteon symbolinen ja aineellinen vastalahja. Juuri tällaista logiikkaa noudattava vaihto on Baudrillardin mukaan syvimmin aikamme henkeä kuvaava ilmiö. Mutta ilmiöön sekoittuu aina myös objektiivinen ironia.

Periaatteessa perverssi vaihto ei ole erotettavissa objektiivisesta ironiasta. Esimerkiksi kun vapaaehtoisjärjestöjen työntekijät tekevät sitä työtä joka kuului aiemmin CIA:n, Mossadin tai jonkin muun tiedustelujärjestön kalliistikoulutettujen agenttien likaisimpiin työtehtäviin, kysymys on perverssistä vaihdosta. Harhaanjohdetut ja täydellisesti suggestoidut vapaaehtoistyöntekijät saavat "sydämenasiastaan" palkaksi paljon entistä huonomman ja sotaisamman maailman, samalla kun näitä agendoja ajava kovan valtaeliitin sotateollisuus kerää voittoja ilman, että sen tarvitsee maksaa agendansa ajamisesta, eli likaisesta työstä kenellekään. Vapaaehtoiset hoitavat "sydämenasiana" likaiset hommat. Venäjän vastaisissa maailmanrauhaa horjuttavissa ja terrorismiinkin sotkeutuneissa interventioissa näemme juuri tällaista perverssiä vaihtoa.

Näitä "vapaahetoisidiootteja" käytetään nykyään aivan kaikilla rintamilla julkilausuttujen vapaaehtoispäämäärien ja kansalaistoimintapäämäärien vastaiseen toimintaan. Ongelma ei ole tämän toiminnan suunnittelun hienovaraisuus, vaan "idioottien" suuri määrä. Idiootit ovat kontemplaatiokyvyttömiä ihmisiä. He eivät yksinkertaisesti millään keinolla tai yhteisponnistuksella pysty pääsemään maailmassa vaikuttavien todellisten syiden ja seurausten kartalle.

Gurdjieff kuvaa Beelzebubs Talesin kappaleessa 42 (Amerikka) kuinka kontemplaatiokyvyttöömyyden syntyminen ja leviäminen väestössä johti aikanaan arabimaailman nyt jo vuosisatoja jatkuneeseen stagnaation pysähdystilaan. Kontemplaatiokyvyn katoaminen on orwellaisen maailman "johtajien" päämäärä. Orwellainen kehitys johtaa kaiken yhteiskuntadynamiikan katoamiseen.   

Perverssi vaihto alkaa pisteessä, jossa symbolisen väkivallan korruptoivuus on ajettu loppuun. Perverssi vaihto edellyttää laaja-alaista ja täydellistä suhteellisuudentajuttomuutta ja katutasolle vahvasti juurrutettua järjettömyyttä. Se on islamilaisen maailman esiaste. Maailman, jossa hunnut ja viimekädessä eliitin haaremien muurit erottavat äärimmäisen räikeän seksuaalisen hyväksikäytön monopolin, äärimmäisellä tavalla seksuaalisesti sairaasta ja virikeköyhästä pakottavassa vimmassaan läpikotaisin homoseksualisoituneesta ilmitasosta. Islamilaisessa maailmassa kaikki on läpinäkyvyyden simulaatiota.

Islamilaisessa maailmassa ei ole enää symbolista väkivaltaa. Keneltäkään virastoonsa vangitulta Einsteiniltä ei voi enempää huijata, keneltäkään ei voi symbolisin lupauksin riistää työpanoksia  odottamattomien suurten lahjojen muodossa. Lahjojen aika on ohi. Ei ole lahjoja joulupunkin kontissa. Tai jos on, ne mieluummin poltetaan takassa kuin annetaan lapsille, etteivät lapset vain kuvittelisi vapauden olevan mahdollista.

Siksi islamilaisen maailman väestö ei luo mitään. Mitä tulee viimeksi kuluneisiin vuosisatoihin, koko väestö on taiteiden ja tieteiden osalta henkisesti täysin passiivinen. Islamilaisessa maailmassa on vain perverssiä vaihtoa ja äärimmäistä fyysistä väkivaltaa. Tämä tila on aikoinaan saavutettu nimen omaan pitkään jatkuneen symbolisen väkivallan seurauksena. Islamisti ei pohdi maailmansa syitä ja seurauksia vaan ulkolukee orwellaisen todellisuutensa toimintaohjetta nimeltä Koraani. Islamisti ei salaliittoteoretisoi, koska salaliitto on toisaalta yhtä varmasti olemassa kuin aurinko ja kuu, ja toisaalta siitä ei voi mitään tietää henkensäkään uhalla. Kapinoiminen on naurettavan turhaa, koska siihen vastaa vain fyysinen väkivalta.

Islamilaisessa maailmassa Hollywoodin kaltaiset kalliiden ylläpitokustannusten simulaatiot on aikoja sitten ajettu alas. Muistona noista ajoista on muutamia häkellyttävän kauniita sisätiloja, joiden merkitys on ollut aikakautensa rahvaalle sama kuin Hollywoorin unelmatehtaiden merkitys on nykyihmiselle. Kun simulaatioita ei enää tarvita ollaan jätetty taakse kalliisti ylläpidetyt symbolisen väkivallan horisontit. Jäljellä on perverssi vaihto ja fyysinen voimankäyttö. Tätä inhimillistä olemisen tilaa kutsutaan tyranniaksi.    

Länsimaat ovat tällä vihertaivastiellä (ääretön stagnaatio on vihervasemmiston päämäärä... ikään kuin niin suuri seniliteetin ja liikkumattomuuden tila, jossa ihmiset lakkaavat lantapommimaisilla keksinnöillään rasittamasta statuseliittiä. Luontohan on vihervasemmistolle vain statuseliitin kaunis symboli.). Symbolisen väkivallan hedelmät näkyvät jo selvästi äärimmäisenä passivoitumisena, joka on nimen omaan kansanomainen tapa suojautua symboliselta väkivallalta. Länaimaissa toteutettu informaatioyhteiskunnan talouskasvu symbolisen väkivallan keinoin tulee johtamaan luomiskyvyn hiipumiseen ja lopulta myös lakkaamiseen. Ei ole havaittavissa mitään merkkiä siitä, että nopeasti tapahtuvan aavikoitumisen, eli katoavan kontemplaatiokyvyn vastavoimaksi olisi kohoamassa jonkinlainen gurdjieff-tason ymmärrys siitä, millaisiin tosiasioihin luova-seksuaalinen-energia perustuu ja mikä on ihmisluovuuden perusta energiatasolla.

Gurdjieff painottaa -- varsin Beelzebubs Talesissa -- syiden ja seurausten jatkuvan pohdiskelun merkitystä. Syiden ja seurausten avoin käsittäminen, tai ainakin käsitteleminen, on ihmisen henkisen elämän kannalta täysin keskeistä. Sokrates toimi tämän periaatteen mukaisesti. Hän argumentoi. Täytyy käsittää, että ihminen, joka niin sanotusti on menettänyt järkensä, on nimen omaan menettänyt kosketuksensa syiden ja seurausten todellisiin suhteisiin. Puuttuvan ymmärryksen ja viimekädessä puuttuvien hyvien kysymysten tilalle ei tule pelkkä autiomaan tyhjyys, vaan simulaatio, silmänlume ja taikausko. Ymmärrämme että perverssin vaihdon ubumaisessa todellisuudessa, juuri syiden ja seurausten hahmottamisen kyky on suurimmalla koetuksella. Se on koetuksella siksi, että ihmisen arkinen käsityskyky ei käsitä patafyysistä luovuutta, joka on ubumaista luovuutta. Ubun luoma mielettömyys on hitaasti puhkeavien sitkeiden kuplien valtameri. Kuplat ovat olemassa täysin vastoin syyn ja seurauksen lakia, mutta myös täysin vastoin sattuman lakia. Ne ovat Ubun mielikuvituksen tuotetta.         

Me emme havaitse minkäänlaista välähdystä hallitusohjelman tasolla siihen suuntaan, että tarkoitus olisi rohkaista näkemään Ubun oikkujen läpi, päin vastoin. Alexander Stubb on ubuimaisen tietämätön todellisen luovuuden energeettisistä edellytyksistä ja siksi hän pelkkä kupla, joka puhkeaa, ja jonka väärät teot havaitaan sitten kun on jo kenties liian myöhäistä. Hänen organisminsa toiminta on ajan pelaamista, toiminnan ainoa merkitys on huijaus. 

Meillä ei enää ole varaa tällaisiin johtajiin, joiden ainoa opetus on: kupla puhkeaa. Eurooppa on jo hyvin pian samassa henkisessä tilassa kuin taantuneimmat arabiyhteiskunnat. 

2 kommenttia:

Arhi Kuittinen Finnsanity kirjoitti...

Punahilkan symbolinen vaihto.

Taide on taidetta vain jos siinä on symbolista väkivaltaa eli kulttuurin avaamista, piilotetun väkivallan ja tukahdutetun olemuksen esilletuomista. Symbolisen vaihdon puhdistamista, perversioiden eli torjunnan avaamista.

Oidipus-myytti eli totuus ihmisen perversoitumisesta on alunperin jo Gilgamesh-myytissä ja ties kuinka kaukaa kymmenien tuhansien vuosien takaa taiteen eli tietoisuuden syntymisen alkumajoilta - Sumerin papit viittaavat 32000 vuoden taakse.

Gilgamesh/Oidipus -myytissä on molemmat taiteen ja psykoanalyysin ydinlatauksena:

symbolinen väkivalta sekä tukahdutetun esilletulemisen prosessi. Isän tappo ja äidin raiskaus. Kuningas, jonka henkisen yli-ihmisyyden peittoaa alleen alhaiset sokeat yllykkeet.

Jos ihminen jää trauma-ansaan, sadismi ja masokismi ovat ainoat tyydyttäjät vääristyneen ihmiskuvan ja omakuvan toteuttajina torjunnan vääristämässä symbolisessa vaihdossa, kaapatussa identiteetissä, joka ei ole enää symbolista vaan faktuaalista väkivatlaa. Perversio ja valhe kääntää symbolisen merkityksen. Turvasta tulee uhka ja uhkasta turva. Statustodellisuus perustuu perversion julkiseen valheeseen, irvokkaaseen käskytodellisuteen: arvo ja signifikointi syntyy käskystä, hierariaksta, ei totuudesta.

Punahilkka on Oidipus, jonka julman (epä)äidin vääristämä väärä symbolinen vaihto (lastaan inhoava äiti) vie Punahilkan perversioiden (epä)todellisuuteen ihastumaan suteen, etsimään sudesta, psykopaatista, raiskaajasta turvaa nuorelle naiselle ilman itsekunnioitusta ja itsesuojeluviettiä.

Nyt vihreä oikeisto ja eloiitin massamedian pakolaissympatia-hysterian valtaamat rajojen avaajat ovat punahilkkoja, jotka juoksevat metsään alastomana suden eteen, jotta voisivat kieltää äitinsä emotionaaliset kauhut, torjua sukunsa väkivallan ja Suomen mullassa lilluvat veriset sisällissodan joukkohaudat eliitin ruokapöydän alla.

Aito Taide kuvaa symbolisena limbona vain juuri sitä että ei ole mitään kätkettyä, eikä tukehdutettua, mikä ei tulisi julki ja ilmi.

Freud kuvasi vain juuri tätä ihmisolemuksen eli trauman ja torjunnan myriadista taistelua, itsetuhon säröä ihmisolemuksen ytimessä.

Torjunta ja eliitin luoma kaapattu kontrollin ja alistamisen statustodellisuus luo todellisen väkivallan perversion symbolisen vaihdon perversoiduttua, ihmisten luottaessa harhaan ja valehteluun, sss-hallituksen pysyessä pystyssä ja vallas vaikka älyllisesti ihmiset/alamaiset eivät hyväksy vallankaappajien sanoja.

Alistumisen symbolinen perversio on nyt Suomessa kasvamassa holokaustin mittoihin - cia:n käsikirjoitukseen imperialismin toimintaehdoista ja vaatimuksista Suomelle, talvisodan uhrautumisen hengen alamaisille, ruotsin kolonisation kirkkokansalle - eliitin saneluna, lamautumisena todellisuuden tulkinnalle.




















Anonyymi kirjoitti...

Muuten erittäin hyvä mutta Venäjä on edelleen täysin väärässä paikassa; oikeasti se ettei kansalaisyhteiskuntaa ole sulkee pois myös sen myönteisen mikä länsimaat itämaista erottaa. Venäjä on yksinkertaisesti lähempänä Arabiaa kuin Eurooppa, ja Kreml hieman lähempänä 'homohaaremia' sun hengessä sanoakseni. Naisten pedomorfian kulttuurinen korostus liittyy minusta nimenomaan asiaan.

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com