18.9.2015

Paavali Jumppasen Beethovenia kannattaa kuunnella. Rytmisesti elävää ja äärimmäisen hienosti jäsenneltyä soittoa. Eilen kuulimme Jumppasen Sibeliusta Hämeenlinnassa. Se oli ehkä vahvin sibeliuskokemukseni ikinä. Eilen kuultiin myös se, että vain harvat nykymusiikkisävellykset yltävät tämän pianistin tasolle. Jumppanen on ällistyttävä pieninpäänkin tunnevivahteeseen rytmisesti reagoivan romanttisen neron ja modernin abstraktioanalyytikon risteytys. Vaikka klassisen ja nykymusiikin haasteet näyttävät olevan Jumppaselle lapsellisen helppoja, hän on kaukana leikittelyn tuollapuolen. Hän soittaa koko ajan auki sitä sfäärien rullaa jonka esimerkiksi turkkalaiset näyttelijät ovat psykopöhinässään täydellisesti kadottaneet.

***

Oman pianokamani jäsentelyongelmat iskevät pahasti korville Jumppasen soiton kuuntelun jälkeen. En mitenkään voisi hyväksyä enää noita tulkintoja kappaleista. Samalla ilmeisesti jotain kehitystä tapahtuu. Uusien tulkintojen tekeminen on aina mahdollista. Jos asiat on kunnolla jäsennetty ne voi myös kirjoittaa elegantisti nuoteille. 

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com