12.9.2015

Oikeastaan esimerkiksi draamassa, mikään muu ei voi pysäyttää kirjoittamisen - näyttelemisen - uudelleenkirjoittamisen prosessia, kuin juurtuminen pohjavirtaukseen tai simulaatioon. Lopputulos on vääjäämättä abstraktio. Ilmeisesti on mahdollista, että poetiikka on sellainen, että se itsessään estää päätepisteen syntymisen. Pysyvää hahmoa tarvitaan kirjoittamisen lopettamiseen, ei muuhun. Ilmeisestiloputon sykli syntyy siitä, että kirjoittaja ei halua juurtua simulaatioon, pysäyttää tekstiä simulaatioon, muttei myöskään löydä tapaa juurtua pohjavirtaukseen. Jussi Parviaisen myöhemmän iän ongelmat ovat tällaisia. Kyvyttömyys läpäistä simulaatio siitä huolimatta että halua ja väkivaltaa riittäisi. Lopputuloksena saadaan keskipisteetön tiettyä kehää kiertävä persoonallisuus. Tämä kehä ei ole spiraali. Se on lopun illuusio.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com