2.9.2015

Mystikolle maailma on pieni epämukavuusalue jossa kehitys vääjäämättä kehittyy. Jokin mikä näyttää tapahtuvan, ei kuitenkaan todella tapahdu. Näennäiset tapahtumat seuraavat näennäisin syysuhtein toisiaan. Mitään ei todella tapahdu.

Sekulaarin kapitalismin uskonnollinen ritualisoituminen sen sijaan todella tapahtuu. Mutta se ei näytä tapahtuvan. Kapitalismin uskonnollisen puolen ominaisuus on se, että tietynlaisen ihmisen se pakottaa antamaan lahjan. Se ei anna vastalahjaa. Se kieltää symbolisen vaihdon. Ja tätä se toistaa tietoisesti. Vastalahja ei tarkoita rahaa, vaan jotakin symbolista. Rahavaihto on kapitalismille tietysti symbolista tärkeämpi, koska tuotteistuminen on pohjavirtauksen jähmettymistä ilmiasuun.

Symbolinen vaihto on Baudrillardin hieman hankala käsite, josta hän itsekin luopui myöhemmässä tuotannossaan sen hankaluuden takia. Symbolisen vaihdon näkökulmasta ei ole kovin olennaista onko systeemi kapitalistinen vai sosialistinen. Olennaista on se, miten systeemi suhtautuu symboliseen vaihtoon. Olemassaolleista järjestelmistä varmaan kaikki modernit ovat suhtautuneet symbolisen vaihdon korkeampiin asteisiin todella kielteisesti. Aina pelätään että kaikki vallankumoukselliset ja todella uhkaavat voimat tulevat sieltä kun todella vahvat yksilöt alkavat tekemään kuumeista henkistä yhteistyötä, eli symbolista vaihtoa. Sitä pelkää niin monarkia, kapitalismi kuin sosialismi. Ja nyt varsinkin joku islamilainen kulttuuri.

Sosialismi joka pelkää symbolisen vaihdon vahvoja muotoja on todella sktisofreenistä. Kapitalismi joka pelkää niitä on vain hieman vainoharhainen.

Symbolisen vaihdon pitäisi yltää historiallisen tapahtumisen tasolle. Mutta vainoharhainen kapitalismi ei halua mitään tapahtumia oman uskonnollistumisensa lisäksi. Ainoastaan joku suurempi terrori-iskus joskus näkyy pienenä piikkinä kapitalismin tyynessä tapahtumahorisontissa. 

Olen kapitalismin suhteen uskonnoton. Tämä ei tarkoita, etten tuntisi tuon uskonnon huumaavaa tuoksua, ekstaattista voimaa ja syvyyttä. Olen luterilaisen seurakunnan jäsen. Kirkkoon kuulumisella ei ole minulle merkitystä. Mutta en ole uskonnoton tai varsinaisesti ateisti. Agnostikko tietyllä tavalla. Tosin agnostikko ei puhuisi pohjavirtauksesta. Olen siis mystikko.

Voin helposti epäillä mystiikkaa. Ja varsinkin idealismia. Ja siirtyä äkkiä materialistiksi. Esimerkiksi maalauksien kanssa olen usein materialisti. Yleensä käännän nopeasti kaiken ylösalaisin minkä kääntää voi. Se on hyvin postmodernia ironialeikkiä, objektiivista ironiaa. Mutta myös romanttista: en halua että omat jälkeni olisivat käännettävissä, siksi käännän ne jo itse. Pohjavirtausta ei voi kääntää.

Aika ajoin tulee näitä hetkiä, että kapinoin kapitalismin fanaattista uskonnollista tyranniaa vastaan. Tämä kuvaa vain sitä, etten ole täysin sisäistänyt omaa tilaani. Mystikoilla kuten Gurdjieffilla on tarkat ohjeet tämän tilanteen varalle. En ole noudattanut niitä. Olen omaa syytäni joutunut symbolisen väkivallan uhriksi ja kohtaan epämiellyttäviä ilmiöitä kun kapitalismi kohdista minuun itämaisen taistelulajin tekniikoita ja satutan itseäni omalla vauhdilla ja voimalla.

Gurdjieff ei katsoisi hyvällä tällaista julkista blogihörhellystä edes postmodernin aikakauden fatalismin verukkeella. Salaista hän kylläkin kannustaisi. Vanhan ajan ihmisenä hän pitäisi julkista kirjoittamista varmaan haitallisena työlle. En tiedä määrittelisikö hän ongelman symboliseen vaihtoon ja väkivaltaan liittyväksi. Voisi ajatella, että nykyajan ääretön välinpitämättömyys melkein tekee tästä päiväkirjasta salaisen. Salaamisen korvaa se, ettei ketään voisi vähempää kiinnostaa. Halveksunta tietysti on jotakin ekstraa, jota voisi kuvitella sentään saavani osakseni. Nopea blogijulkaiseminen on jonkinlainen moottori sille että saa kirjoituksen fyysisenä tapahtumana käyntiin. 

Turhaa kapinoin. Pitäisi vain täydellisemmin sisäistä se, mikä on mystikon osa. Ei se kovin kaksinen ole.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com