17.9.2015

Mistä tässä kilpailukykyjargonissa oikein on kysymys? Kilpailukyky ei informaatioyhteiskunnassa olennaisesti lisäänny nurkkiensiivoojien työaikaa säätämällä. Kilpailukyky lisääntyy aivan toisenlaisilla keinoilla, koska kysymys on olennaisesti henkisestä työstä.  

Yksi salaisen ulkopolitiikan seuraus on kaikenlaisten tärkeiden tilastotietojen panttaus. Elämme mututuntumayhteiskunnassa, jossa numeraalista strategisesti merkittävää tietoa on vain salaista ulkopolitiikkaa hyväkseen käyttävällä eliitillä.

Siksi ei kai ole mikään ihme, että ihmiset voivat hourailla kaikenmaailman innovaatioideoita Suomen pystyyn laittamisesta ja samalla vaieta Venäjän kauppasaarrosta -- vai miksi tätä nykyistä epämääräisyyden, selkärangattomuuden ja tahdottomuuden tilaa oikein pitäisi nimittää? Tämä taloudellinen itsesaarto rajantakana olevista kasvualueista joka tapauksessa perustuu mediavalheille, eikä kestä mitään historiallista tarkastelua myöhemmin? Mistä tässä järjenkäytön puutteessa jopa kokeneilla ihmisillä on kysymys?

Olin itse taannoin Venäjällä innovaatiokonferenssissa, ja yksiselitteinen sanoma oli se, että suomalaisten innovaatioiden kasvavat markkinat ovat juuri siellä. Siis venäläinen näkökulma. Venäjällä on kaiken tason raaka-aineet, meillä on niiden jalostukseen tarvittava tieto, sekä myös paljon tietoa siitä, miten tehokas innovaatiokylä laitetaan pystyyn. Tämä oli ennen tämän uusimman kriisin junailua. Tässä olisi kysymys vähän jostakin muuta kuin geneeristen tietokonepelien tai aikaansa hikisesti seuraavien formaattipopulaarikulttuurituotteiden myynnistä sinne, missä niiden suunta määritellään.

Luovuusjargon on kuitenkin turhaa, jos mitään luovuutta ei ole eikä ole tarkoituskaan olla. On turha puhua luovuudesta silloin jos se ei edes riitä Venäjän potentiaalin havaitsemiseen. Sellaisella ihmisellä joka ei Venäjää näe, ei voi olla mitään luovuutta.

Yleisemmin, itse näen, että tässä umpikujassa on kysymys siitä, että meillä on tämä salaisen ulkopolitiikan perinne, jota ei haluta loukata. Kaikki ovat tällaisen salaisen ulkopolitiikan välttämättömyydestä liikuttavan yksimielisiä. Me haluamme olla itsenäisiä ja Venäjän energiatuotannosta omavaraisia. Tämä ei kuitenkaan ole totta kunnolla edes uuden ydinvoimalan myötä, ennen kuin uusia energiamuotoja löydetään.

Voisiko joku nyt kertoa miksi vallitsee yksimielisyys siitä, että Venäjä ei ole tämän keskustelun teema ollenkaan, vaikka Venäjän vastaiset talouspakotteet perustuvat KOKONAAN mediavalheelle ja tämä asia on hyvininformoitujen tiedossa?

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Totta on kyllä, että on jälkeenpäinkin vaikea sanoa, miten natsi-Saksaan olisi pitänyt suhtautua. Hindenburg tuhoutui osaksi heliumsaarron takia, mutta ei se sotaa estänyt, kun taas vaikka IBM näki Saksan raaka-aineet ja suunnattoman potentaalin arvokkaina ja porskuttaa vieläkin. Vaikeita kysymyksiä.

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com