2.9.2015

MITÄÄN EI TAPAHDU

Ei ole mitään asiaa maailmassa, jota halveksisin syvemmin kuin vaistonsa pettämää postmodernia kulttuurieliittiä. Symbolista vaihtoa kaunaisesti vihaava, rahaa kahmiva, toimintatavoilta inhumaani ja alhainen rottajoukko.

He pitävät sen verran valtaa, että siitä riittää kiusaksi. Heillä on outoa ameebamaista, hidastavuuden ja viivyttävyyden valtaa, koska heidän voimattomuutensa on tehokkaimmin lisääntyvää.  He lisäävät tapahtumattomuutta ja voimattomuutta. He vartioivat yleisen tapahtumattomuuden tilaa. He juhlistavat kaikkea turhaa ja vanhentunutta, jotta tuo muistaminen imisi huomion nykyhetkestä. Vain itsemurhaterrorismi voi olla riittävän suurena räjähdepanokseni riittävän sirpaloiva tapahtuma päästäkseen tuon paksun pilalimakuoren lävitse.

Nuorempana omaksuin taipumuksen halveksia Nietzscheä vain siitä syytä, että kulttuurieliitti tuntui arvostavan häntä. N:stä riitti puhetta, ja vedin siitä sen johtopäätöksen, että N:n täytyy jotenkin minulle tuntemattomalla tavalla olla läpimätä, koska nämä kummitukset ylistävät häntä. Sitten luin vääristeltyjä vanhoja suomennoksia ja vakuutuin asiasta: N on fasisti, rappiofilosofi.
 
Kun historian kulkusuunta on käännetty ja kaiken huomion vie katumus, historian puhdistaminen, muistojen elvyttäminen, sibeliuksenihastelu, isoisän muistiinpanojen rekonstruktio, on nykyhetken tapahtumat johdettu tyhjiöön. Tyhjiötä on vaikea haastaa positiivisella eleellä, vaikka läsnä olisi kaikista parhaat voimat. Vain asettamaalla suuren setelipinkan tyhjiön keskelle, voi ihmisten huomion kiinnittää siihen. Naamioksi tälle voidaan marssittaa jalkapallonpelaajia, näyttelijöitä tai laulajia, ja kutsua sitä kulttuuriksi. Se on simulaatio, jota ei olisi ilman pääoman kieroa tahtoa asettua kaiken taakse ja säteillä marionettien ilmiasujen lävitse. Tietenkään ei ole väliä sillä mitä sanotaan tai mitä "tapahtuu". Ei ole myöskään väliä sillä kuka näyttämölle laitetaan, kunhan ei tee mitään kiellettyä.
 
Mitään ei tapahdu. Eikä mitään voi tapahtua ohi tämän.

Simulaation osaset eivät ole keskinäisissä sidoksissa tai vaihtosuhteissa. Ne ovat suhteessa ruokkivaan käteen. Simulaatio hajoaa, jos sitä koossapitävä gravitaatiokeskus otetaan pois näyttämön takaa.

Nykyväki ei kykene omatoimiseen yhteistoimintaan (vedonlyöntiin?) ilman näyttämöntakaista pottia. Heillä ei ole symbolista pääomaa tai he eivät kykene sopimaan sen vaihdosta. He eivät tunne sykettä. Mutta heillä on sydänkäyrä (kuten Baudrillard toteaa). Useimmat eivät saa simulaatioiden ulkopuolella rakentavaa aikaan, vaikka vapaa-aikaa on enemmän kuin koskaan. He ovat kuin pelinarkomaaneja S-marketin aulan pelien kimpussa. Jotkut yrittävät jopa simuloida symbolista vaihtoa. Tarjoavat tupakan. Toinen tarjoaa tulta. Mutta se ei ole minkään laajemman tai suuremman symboli. Se jää yskän energeettiselle tasolle. Kulttuurieliitti on niin vaistonsapettämä, että se saattaa jopa innostua symbolisen vaihdon simulaatiosta ilman panosta.

Miksi asioita ei voi vain laittaa tapahtumaan? Mistä mustasukkainen pääoma tulee näiden näyttämöjen taakse? Mistä massasta tuo gravitaatiolohkare on peräisen? Mistä on peräisen sen pimeä himo todellisuuden kääntämiseen, objektiiviseen ironiaan, kummitusmaisten simulaatioiden loputtomaan luomiseen?

Vastaus on porno. Kaikki mikä todella tapahtuu, tapahtuu pornossa. Porno on kapitalismin uskonnoksitulemisen keskusalttari. Ilmiasujen tanssissa kaikki pääoma virtaa pornoon. Ja porno jakaa pimeää ja mustasukkaista pääomaa, joka käyttäytyy uskonnollisesti, siis hyvin epärationaalisesti.

Tuo pääoma on loputtoman suuri, kosko ihmiskunnan pohjavirtaus, koko elämäntunne, kaikki vietit ja intohimot on imeytynyt pornon ilmiasuihin. Porno on täynnä jähmettyneestä runsaasta pohjavirtauksesta todistavia ilmiasuja, se kiteyttää kaikki kapitalismin vaurauden ja tuotteistumisen ihanteet.

Porno voi tavalla tai toisella hajoittaa, korruptoida, vietellä, vesittää minkä hyvänsä "tapahtumia laukaisevan päätöksen". Siitä syntyy uskonnollinen pelote (ikään kuin jumalan pelko), joka ehkäisee edes yrittämästä minkään tapahtumista henkisen elämän tai kulttuurin alueella. Kokonaan alitajunnassa operoiva jumala sanoo: vain pornon logiikalla asiat voivat menestyä.

Pornoteollisuuden kaikkivallalle symbolinen vaihto (kerettiläisyys, jumalan rienaaminen) on todellinen haaste. Symbolisen vaihdon ehkäisyyn kannattaa sijoittaa paljon, koska kysymys on fanaattisesta uskonnosta, jonka on tultava yhä fanaattisemmaksi ja jonka on lopulta nieltävä kitaansa koko planeetta.

Porno näyttäytyy rituaalisessa uskonnollisen kapitalismissa ihmiskunnan kaikkien ponnistelujen lopullisena päämäräänä. Siellä on kavua. Siellä on myyntiä. Siellä on oikeanlaista ja sallittua vaihtoa, eli puhdasta käteistä. Porno kasvaa äärettömästi hetki hetkeltä, lumoaa ja kurruptoi kaiken äärettömällä loistolla, joka imee kaiken sisäänsä. Pornossa objektit saavat elämän, ja tuossa esineiden karnevaalissa tanssivat lukemattomat jokaista kapitalismissa aikansa riutunutta psyykettä hivelevät fetisoituneet ilot. Ja mikä tärkeintä, pornolle ei ole ollenkaan vaihtoehtoja.

Pelkästään ilmiöitä ja ilmiasuja katsovalle, voi tulla mieleen: miksi ei? Miksi ei pornosta voisi riemuita kaikkien muiden ilmiasujen ohella? Karnevalisoitumisen ilot tulee sekulaarille asioiden haistelijalle mieleen. Mutta pornolle karnevalisoituminen tulee mieleen yhtä paljon kuin Allahille.

Syy miksi EI, on nimenomaan se, että fantaattisena uskontona kapitalismi ja sen korkein uskonnollinen muoto pornoteollisuus, on kuin mikä hyvänsä Jumala. Täysin vaihtoehdoton, kaiken muun poissulkeva, käännettävä mutta itseäänkääntämätön. Porno on totalitaarinen. Se ei salli muita  Jumalia kuin omansa. Se ei salli muita ilmiasuja kuin omansa. Sen rituaalisuus on totalitaarinen, ehkä puhtaampi ja voimakkaampi, lulmoavampi ja jähmettävämpi kuin ihmiskunnan aiempien uskonnollisten rituaalien voimakentät yhteensä.  

Pornoteollisuus ei ollutkaan mitään sellaista, mitä David Foster Wallace luuli näkevänsä vielä 1990-luvun puolivälissä. Hän ei nähnyt mitään olennaista. Koska hänelle ei näytetty mitään olennaista.

Enää ei ole pehmopornon maailmaa. Pehmoporno oli vain osa viettelyä. Nopeasti se levittäytyi omien rajojensa yli kaikkeen viihteeseen. Nyt sitä ei enää ole. On vain kovaporno, ydin, uskonto, kaiken säätävä Jumala.  

Itsemurhaterrori (HIV?) on kenties ainoa vastaväite, joka kaikilla yhteiskunnan rakenteilla suojellulle, ja kaikkia näyttämöitä salaa pääomittavalle pornolle, voidaan ylipäätään esittää. Miten muka voitaisiin järkevästi vastustaa sellaista, joka kiteyttää timantiksi kaikki ihmisten (kapitalistien) syvimmät halut ja pidäkkeettömästi kylvetyt ihanteet? Terroristikin on aito peluri, jota odottaa suuri potti tuonpuoleisessa. 

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com