5.9.2015

MISTÄ TIETÄÄ, ETTÄ FEMINISMI ON MÄTÄÄ

Minä en tunne feminismiä kovin hyvin, enkä ole juuri seurannut liikkeen historiaa. Sitä ei tarvitse seurata, että tietää sen simulaatioksi. Tämä on teoria, joka pätee postmodernilla aikakaudella ihan kaikkeen tällaiseen sosiaaliseen liikehdintään ja saa pitävän evidenssin, jos sitä ryhtyy tosissaan etsimään. Siksi sanotaan, että elämme hyperreaalisessa todellisuudessa. Simulaatiota ei enää voi erottaa todellisuudesta. Todellisuus on simulaatioiden kyllästämä. Arkisemmin tämä tarkoittaa sitä, että kaikki on läpikotaisin korruptoitunutta. Kaiken korruptoituneisuus on sääntö ilman poikkeusta. Voidaan esimerkiksi lähteä siitä, että nykyfeminismissä ei ole yhtään tietoista pistettä joka ei olisi läpimätä. Vain tietämättömyys voi olla ei-mätää. Simulaation sisällä tieto on viettelyä joka mädännyttää. Tämä hypoteesi todistuu mikäli viitsisimme etsiä todisteita.
  
Tietyllä tasolla voi sanoa, että simulaation tunnistaa siitä, että siinä ei tunnu pulssia. Se ei hengitä. Sen sosiaalisuus on pelkkä kiristävä pakkopaita, jota juonittelun ja vallanhimon hihnat pitävät kasassa. Siinä ei tunnu elävää pohjavirtausta, eikä sen keskuudessa synny elävää, voimakasta, vapauttavaa ajattelua. Viisari ei värähdä, varpu ei heilahda. Se ei pysty yhteisymmärrykseen minkään kanssa. Se ei tunne symbolisen vaihdon käsitettä. Se on oman valtapelinsä saareke. Se saa yhä vähemmän tuoretta verta imettäväkseen. Sen ilmiasu on kuollut, jähmettynyt, pölyn peitossa. On myös simulaatioita joiden ilmiasu on ikuisesti tuore, kuten popmusiikki ja porno.
 
Tällä kuvauksella ei ole mitään tekemistä feminismin perusideoiden kanssa. Simulaatio on juuri sitä kosketuksen menettämistä niiden perusideoiden maailmaan. Feminsmi voi uusiutua yksittäisten toimijoiden tasolla. Edellystys on silloin se, että he eivät muodosta yhtenäistä poliittista valtaa käyttävää liikettä. Se poliittisen vallankäytön osa siitä kaapataan simulaatiolla ja siirretään toisiin tarkoituksiin, mikä poliittinen valta ylittää tietyn kynnyksen.

Missään tapauksessa mikään feministinen liike ei voi käyttää poliittista valtaa niin, että se ei olisi naisille haitallista. Aivan samoin kuin mikään vasemmistolainen liike ei voi käyttää poiittista valtaa niin, että se ei olisi fasistista. Tai mikään runoliike ei voi käyttää poliittista valtaa niin, että se ei olisi taiteenvihaa. Simulaatio palvelee aina fasismia. Jotta simulaation voisi lopettaa pitäisi olla edes jotakin mikä ei ole läpikotaisin korruptoitunutta. Mutta kapitalismin olosuhteissa mitään sellaista ei voi olla. Jos sitä näyttää olevan, se on kuviteltua, eli haihattelua. Vapaaehtoistyö voi olla vakava aate. Mutta leipä tulee vain korruptiosta. Että asia voisi olla toisin, pitäisi voida astua kapitalismin ulkopuolelle. Mutta meillä ei ole kapitalismin ulkopuolta.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com