5.9.2015

Jos taiteilija ei voi olla varma, että hänen taidettaan arvostetaan, hän olettaa että sitä vihataan. Miten välttää tällainen katkeruus? Muuta ei voi tehdä kuin pyrkiä parempaan ja varautua siihen, että tilanne siitä vain huononee. Toimintaedellytykset ovat olleet kehittymisen alusta asti olemattomat, ja niitä on koko ajan heikennetty. Elämme maassa, jossa nerokkaan taiteilijan suurellakaan tuotannolla ei ole mitään merkitystä, jos hän on kännipäissään joskus jossain sanonut yhden väärän sanan jotakin mittaamattoman typerää idioottia vastaan. Mitä todellisempi taiteilija hän on sitä suurempi on kiusaus tunnistaa hänet väärin. Väärintunnistamista voi ehkäistä vain omaperäisyyden puute. Me elämme kaiuttomassa huoneessa. Absoluuttisen vastakaiuttomuuden loputtomassa verkostossa. Roskapostin joukosta saattaa joskus löytyä ilahduttava helmi. Itsetyytyväisyyden nautinto on saatava siitä, vaikka se onkin vain tavallista ystävällisempi koneen generoima roskaposti. Katkeruus on maailman pisin ja hankalin pujottelurata.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com