4.9.2015

Baudrillard esittää olennaisen kysymyksen vuonna 1992 käsitellessään vihervasemmiston rikoksia ihmiskuntaa vastaan:

"Kyse on toisenlaisesta rikoksesta ihmiskuntaa vastaan, miljoonien ihmisten fantasmojen, affektien ja herkkäuskoisuuden ottamisesta panttivangiksi television avulla [nykyisin voi ajatella: koko valtamedian avulla]. Kyse on kiristys- ja simulaatiorikoksesta. Millainen rangaistus tällaisesta panttivankien ottamisesta määrätään?"

Tämä kysymys voitaisiin esittää Saska Saarikoskelle. Varmaan hänellä on tähänkin joku Lontoosta opittu todella ubumainen vastaus. Kuten esimerkiksi tämä, jonka Baudrillard itsekin antaa:

Media iskostaa meihin välinpitämättömyyttä, epäilevyyttä, etäisyyttä ja ehdotonta apatiaa. Samalla se tekee kaikesta median ulkopuolisesta ns. reaalisesta epäuskottavaa. Ja juuri tämä on aikakautemme edistysaskel. Meidän on enää mahdotonta edes hetkellisesti uskoa mitään näkemäämme, kuulemaamme, kokemaamme. Tiedämme aivan liian hyvin sen kaiken pelkäksi kusetukseksi. Lähestymme kollektiivisella tasolla zen-munkin tietoisuuden tilaa.

Ja juuri tämä yleinen aavistus kaiken hyperreaalisuudesta on minun ansiotani, sanoisi S Saarikoski nulikkamaista ylimielisyyttä huokuen.

Me purisimme hammasta kahdeksatta kertaa tarkistaen että kännykkä varmasti on taskussa ja rannekello varmasti on vasemmassa ranteessa.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com