4.9.2015

LÄNSIMAIDEN SEPPUKU

Baudrillard selittää nykyhetken tapahtumat näin. Neljännen maailman mailla on pitkään ollut inhimillisen kärsimyksen monopoli. Kärsimys ja kurjuus ovat länsimaisten ihmisten lemmenlääkettä. Länsimaiset ihmiset kuluttavat ja ahmivat köyhien itselleen tuottamia katastrofeja. Toisten äärimmäinen kärsimys on länsimaisten huumetta. Neljännen maailman maat pitävät tiukasti kiinni monopolistaan samoin kuin länsimaat eivät anna ydinaseiden levitä. Jossain kohdassa aineenvaihdunta sekoaa ja virukset tunkeutuvat etelästä pohjoiseen. Tapahtuu modernin raju täyskäännös. Köyhät eivät siirry, eivätkä edes pyri siirtymään länsimaisiin ihanteisiin ja siihen moderniin, jota he ovat tähän asti vältelleet. Länsimaat sen sijaan liukenee neljänteen maailmaan. Syntyvässä tilassa länsimaiset ihmiset ovat yhtä toimintakyvyttömiä kuin neljänsien maiden ihmiset yli-inhimillisiä neroja.

Eräs kysymys kuuluu: onko tämä se käsikirjoitus, jolla esimerkiksi Suomen hallitus jo nyt toimii?

Hämmentävintä tässä tapahtumassa on Baudrillardin mukaan se, että tämä kaikki ei suinkaan tapahdu länsimaille ja maailmalle luonnonkatastrofimaisen yllätyksenä, vaan hyvin tarkasti kontrolloituna sotien ja tapahtumien sarjana. Länsimaat itse suurella taidolla ja asiantuntemuksella suunnittelee ja tuottaa tapahtumasarjan, joka on sen seppuku, eli kunniasyistä tehty itsemurha. Mestariohjaaja tietää: kun on kuoltava, sen ei tarvitse tapahtua sattuman määräämällä hetkellä. Hän haluaa kontrolloida ja ohjata oman kuolemansa kuin suuren näytelmän. Kysymys on näytelmästä, joka päättyy veren ja suolien hitaaseen ulosvalumiseen. Tapahtuman arvokkuus on siinä, että se ei hetkeäkään ole hätiköity tai kontroimaton. On tiettyä arvokkuutta siinä, että seppukun tekijä viileästi työntää miekan omaan vatsaansa.

Eräs kysymys on, mitä tämän tapahtuman jälkeen, jossa länsimainen alaluokka ja keskiluokka lasketaan ikään kuin hissillä neljännenmaailman slummien tasolle, tapahtuu länsimaiselle eliitille? Kun ovat näytelmänsä ohjanneet ottavatko eliitin jäsenet (ja heidän palvelijansa esimerkiksi Helsingin Sanomien toimituksessa) suoraselkäisesti syanidikapselit esille hyvästelevät toisensa, laittavat lapsensa nukkumaan, syötävät syanisikapselit ensin lapsilleen ja nielevät sitten omat ampullinsa.

Olisi tietysti kohtuullista odottaa, että näin tapahtuisi. Mutta luulenpa heillä olevan muuta mielessään.  

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com