12.9.2015

Aluksi varoitus: ÄLKÄÄ KLIKATKO TÄTÄ. Lukekaa tekstin kopio tämän merkinnän kommentista. Nämä toimittajat saavat palkkaa klikkausten perusteella, joten älä KOSKAAN klikkaa tällaisia.
  
Kirjoittaja HS-toimittaja Taneli Heikka, kuten isänsäkin piispa Mikko Heikka, tunnetaan kovan linjan oikeistolaisena. Suvun projekti lienee karjalanpalautus ja kannibaalinen venäjäviha. Tämä kirjoitus on jälleen yksi indikaatio siitä, että koulutettuja pakolaisoperatiiveja tullaan jotenkin hyödyntämään tämän ikuisuusprojektin junailussa. Kun operatiivit kiljuvat yhtä kurkkua, siihen on silloin maksetut syyt. Operatiivi ei nyt vain ole jotakin mieltä asiasta ilman tausta-agendaa.

Jotta asian voisi nähdä selvästä, täytyisi käsittää pohjavirtauksia. Näillä henkilöillä on suuria intohimoja VAIN Venäjän suhteen. Kaikki muu on työvälineen asemassa. Mikään muu aihe ei merkitse mitään ihmiselle, joka on TÄYDELLISESTI yhden pakkomielteen vanki.
   
"Yhdysvallat on esimerkki maasta, jonka huipputuottavia innovaatiokeskittymiä ruokitaan koulutettujen maahanmuutolla."

A-studio jo vyöryttikin pakolaispornoa kolutettujen operatiivien voimalla. Itse en usko, että operatiivien kellarikoulusta on paljon hyötyä innovaatiokeskittymille, paitsi ehkä kuningas Ubun suolessa.
  
Infokannibalismin kohteena ovat nyt niin ikään Venäjän puoleiseen karjalaan kotinsa ja omaisuutensa jättäneet suvut, jotka joutuivat aikoinaan suurvaltapolitiikan pelinappuloiksi ja joiden kärsimyksiä nyt samaistetaan ja identifioidaan uusien pakolaisten kanssa. Koko kannibalisaatioprojektin tarkoitus on kääntää sinänsä todellinen ja oikeutettu katkeruus venäjävihaksi.
 
Kysymys Venäjän puoleiseen karjalaan omaisuutensa ja kotinsa jättäneiden sukujen katkeruudesta on todellinen ja akuutti. Kotinsa jättäneet henkilöt elävät yhä ja ovat (tietoisesti tai tahtomattaan) siirtäneet kärsimyksensä säntillisesti lapsilleen (kuten Israelissa ja monissa muissa vastaavissa paikoissa). 

Henkilökohtainen katkeruus ja suru on oikeutettu. Sota tuotti katkeruutta ja surua muillekin Suomessa. Esimerkiksi kaksi isoäitini veljeä kuoli sodassa -- vain muutamia esimerkkejä lähipiiristä mainitakseni. Sellaiset menetykset eivät unohdu koskaan.
 
Vaarana suuressa, kaikelle lopulliselle käsittelylle mahdottoman suuressa katkeruudessa ja suremisessa, on antautuminen syyllisen ja uhrin siirtoon. Pelkästään jo terapiamielessäkin Suomi olisi syytä nähdä, sellaisena kuin se on, rajavyöhykkeenä, jossa maailmanhistorian siirtymät ovat koskettaneet voimalla henkilökohtaista kokemusta. Niin tulee olemaan jatkossakin. Näiden tosiasioiden hetkellinenkin unohtaminen tuottaa lisää evakkoja, lisää kärsimystä, lisää hulluutta. Voimakentät ovat paljon suurempia kuin se voima, joka Suomella on asettaa niitä vasten. Siksi me emme voi nukahtaa, vaikka jotkut ehkä saavat nukkua.
 
Venäjän kanssa asiat sujuvat ongelmitta VAIN ystävällisen ja syvällisen yhteisymmärryksen merkeissä. MITÄÄN MUUTA tietä ei ole. Mitkään saneluratkaisut Venäjän suhteen eivät koskaan tule ajankohtaisiksi suomalaisille. Omaa kärsimystä ja turhautumista voi terapoida vain näkemällä tosiasiat niin objektiivisesti kuin mahdollista ja pysymällä omissa argumenteissaan kovalla ja oikeudenmukaisella perustalla. 

 
Mukaanlähteminen suurien pelureiden ja valehtelijoiden liittoon ylittää ne todelliset mahdollisuudet joita Suomella on. Liittoutumalla vastuuttomien voimien kanssa, Suomi antautuu heti paljon suuremille vaaroille ihmisten henkilökohtaisen elämän tasolla kuin nuo kevyttä veristä peliään välinpitämättömästi ja kylmästi pelaavat kaukaiset voimat, joilla näissä peleissä ei ole käytännössä mitään hävittävää. 

3 kommenttia:

Sven Laakso kirjoitti...

Kolumni
Taneli Heikka
Kirjoittaja on toimittaja ja väitöskirjaa tekevä vieraileva tutkija American Universityssa, Washington DC:ssä.

1589
20
87

Elintaso syntyy työn määrästä ja työn tuottavuudesta. Jos toinen tai molemmat hyytyvät, maahanmuutolla voidaan kasvattaa kumpaakin.

Ruotsi ja Saksa pitävät aina huolta, että maassa on runsaasti työikäistä väestöä. Yhdysvallat on esimerkki maasta, jonka huipputuottavia innovaatiokeskittymiä ruokitaan koulutettujen maahanmuutolla.

Suomi ei ole käyttänyt kumpaakaan keinoa. Työntekijöiden määrä ja työn tuottavuus laskevat.

Miksi näin on käynyt? On paikallaan pieni historiikki maahanmuuton vastustamiseen 2000-luvun Suomessa.

Työperäinen maahanmuutto ilmestyi Suomessa vasta pääministeri Matti Vanhasen hallitusohjelmaan 2003. Suomi vanheni, ja siihen herättiin. Sen jälkeen ulkomaisen työvoiman rekrytointitarve on mainittu jokaisessa hallitusohjelmassa.

Vanhasen ensimmäisellä hallituskaudella myös nykyaikainen digirasismi alkoi voimistua. Suomen Sisun aktivisti Jussi Halla-aho nousi maahanmuuttajavastaisilla blogeilla Helsingin kaupunginvaltuustoon 2008. Uutisten kommenttipalstoilla ja Hommafoorumissa verhotuista ja suorista kehotuksista väkivaltaan tuli arkea.

Halla-ahon suosio oli osa eurooppalaista rasistisen populismin nousua. Suomessa sen vaikutus valtavirran politiikkaan oli nopea. Maahanmuutosta alettiin puhua ongelmana. Täytyihän sen olla ongelma, koska ministeritkin niin sanoivat! Vuoden 2011 eduskuntavaaleja lähestyttäessä kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen ja sosiaalidemokraattien puheenjohtaja Jutta Urpilainen alkoivat kampanjoissaan myötäillä perussuomalaisten rasistisiiven retoriikkaa.

Se oli outoa, koska myös Kataisen hallitus oli kirjannut ohjelmaansa, että huoltosuhteen heikentyessä työvoimaa on haettava ulkomailta. Juuri siinä syverissä oltiin. Suomen suurlähetystöihin maailmalla suunniteltiin perustettavan rekrytointipisteitä tulijoille.

Edustakunvaaleissa 2011 perussuomalaisista tuli kolmanneksi suurin puolue. Arkadianmäelle nousi seitsemän rasistien verkkosivuilla kannatusta kerännyttä edustajaa.

Laajamittaista työvoiman rekrytointia ei koskaan toteutettu. Idea vaiettiin kuoliaaksi. Syy oli talouskasvun heikkeneminen ja poliitikkojen pelko kansan tuomiosta.

Kesä 2015 muutti kaiken. Sosiaalisessa mediassa leviävät nyt tavallisten kansalaisten jakamat uutiskuvat Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan pakolaisista. Digitaalinen media, joka kymmenen vuotta sitten oli harvojen käyttämä kanava etnisille stereotypioille, on nyt kansalaisten enemmistön hyödynnettävissä.

Rannalle hukkuneen pakolaislapsen kuvasta on tullut jaettu todellisuus, jota maahanmuuton vastustajilla ja suomalaisten enemmistöllä ei aiemmin ole ollut.

Maahanmuuttajilla on nyt kasvot, tarinat ja taustat, jotka kilpailivat perussuomalaisten luoman uhkakuvan kanssa. Monet poliitikot ja uskonnolliset johtajat, kuten Suomen pääministeri Juha Sipilä, Saksan liittokansleri Angela Merkel ja paavi Fransiskus liittyivät muuttajille tukensa antavien joukkoon.

Peli Suomi vastaan rasistit on nyt tilanteessa 1–1. Kamppailu on nyt tasaisempi ja reilumpi kuin viisi tai kymmenen vuotta sitten. Maaleja on yhden sijasta kaksi, ja kumpikin verkko on tötteröllä.

Tähän tultiin ajopuuna. Mutta tilanteesta on otettava realistisesti hyöty irti. Maahan virtaa nyt työvoimaa, jolle muutaman prosenttiyksikön sisäinen devalvaatio ei ole peruste olla tarttumatta työhön. Työmarkkinoiden rakenteet murtuvat tämän virran tieltä kuin tulitikkupato. Sen jälkeen myös osaavan työvoiman rekrytointiin on luontevaa palata.

Kun uudet työmarkkinoille pääsevät ihmiset alkavat kasvattaa taloutta, ymmärrämme: uusi Nokia annettiin meille lahjana ulkomailta. On lottovoitto saada Suomeen lisää synnyttäjiä.

Perussuomalaisten rasistisiipi on nyt hallitusvallassa ensimmäisiä kuukausiaan. Historian ivaa on, että tulijoille sympatiaa osoittava kansanliike syntyi juuri silloin. Maahanmuuton merkitys elintason kasvattajana ymmärretään kovan realismin kautta, niin kuin suomalainen on aina lopulta osannut tehdä."

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos vinkistä! Kävin heti klikkaamassa Heikan alkuperäistä artikkelia 10 kertaa ja vielä kolmelta eri koneelta :)
Vaikka Venäjän lopullinen tuho olisikin vielä kauempana tulevaisuudessa, jo nyt voidaan eri tavoin tuottaa tavallisille venäläisille paljon vaikeuksia ja kärsimyksiä. Sillä tiellä! ! :) :)

Anonyymi kirjoitti...

Muista että koko ajan tavalliset venäläiset kärsivät. He maksavat oikeutettua hintaa maansa ulkopolitiikasta.

Sinäkin kärsit. Elät eläimen elämää niin kauan kuin et luovu harhoistasi.

Tsemppiä :)

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com