12.8.2015

SUVAITSEVAISTON KAHDET STANDARDIT

Suvaitsevaisto suvaitsee heikkoa mutta vahvaa se vihaa. Koska se itse haluaa olla vahvin: niin ylivoimainen, että kaiken suvaitseminenkin on sille mahdollista. Suvaitsevaisto ei suvaitse vahvojen ja hyvien yhteistyötä, vaan sitä se pitää uhkana. Tässä (kaikkea paitsi Venäjää) suvaitsevassa suvaitsevaistossa kuumana kytevän venäjävihan eräs kummallisin piirre on hyvien ja loistavien yleisinhimillisten suoritusten viha. On objektiivista ja totta, että Venäjältä tulee jatkuvasti kaikkien inhimillisten alojen mestareita. Venäläiset tuottavat jatkuvasti huikeita suorituksia kaikilla inhimillisillä osa-alueilla. Siksi tuo suvaitsevaisten elämänkauna, joka purkautuu venäjävihaksi, ei voi olla perusluonteeltaan mitään muuta kuin oivallisuuden vihaa. Venäjällä syntyy samalla tavalla mätää ainesta kuin Suomessa tai missä hyvänsä maailmassa, eikä sieltä yleisinhimillisille päämäärille sokeita sadisteja ja hulluja kunnianhimoisia ja egoistisia rikollisia puutu. Tällä ei pitäisi olla suoraa yhteyttä hyviin suorituksiin perustuvan lopputuloksen kanssa. Suurimmaksi osaksi venäläisyys ja venäläinen elämä on tietysti komiikkaa, jota ei huumorintajuton voikaan ymmärtää. Tragiikka tulee jossain kaukana takana.

Venäjäviha on sadistien käyttämä työkalu. Tämän vammauttavan ilmiön olemassaolo tekee järkevätkin ihmiset jäykiksi, pelokkaiksi ja heikkonäköisiksi. Tarkoitus on suvaita kaikkea suoraan loukkaavaa muttei mitään hyvää, kaunista ja oivallista: kaikki se tungetaan marginaaliin. Ja tämä hyväksytään yleisesti, vaikka marginaalissa pitäisi olla vamman syy, ei sen seuraus tai ainakaan hoito. Annetaan valta pikkumaiselle suvaitsemattomuudelle, ei nähdä ilmiselviä asioita, ei ihailla sitä mikä on ihailtavaa, enempää itsessä kuin toisissa.

Samalla logiikalla saksasta tajutaan vain natsit ja nykyaika, tai sitten joku Goethe, Schiller ja Beethoven, tai rappiofilosofi Nietzsche. Mitään ei tiedetä (haluta tietää) varsinaisesta arvokkaasta ja vammautumattomasta saksalaisesta kulttuurista eli romantiikan kirjallisuudesta. Vaikka tuo kirjallisuus on arvokkaampaa ja parempaa kuin Mersu tai Bemari. Noita neroja on lukemattomia, heitä ei ole vaivauduttu edes suomentamaan kaikessa tässä saksalaismielisyyden puuskassa. Tosiasia on kuitenkin se, että Saksasta täällä ei ole koskaan oikein tiedetty. Täällä on nähty lähinnä itseään jalkaan ampunut epäsaksa. Se on nostettu henkisen vammaisuutensa takia esikuvaksi, koska se on jotakin mahdollista saavuttaa.

Samasta syystä kuin saksalaista romantiikkaa, vihataan myös venäläisen kulttuurin parhaita saavutuksia: niitä pidetään saavuttamattomina. Tämä tosiasiallinen pushkinviha (koska he eivät ymmärrä mitään venäläisen kulttuurin arvokkaasta puolesta) kanavoituu näissä tyypeissä "poliittisesti korrektina" Putinvihana.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com