17.8.2015

SIMULAATION PUHKAISU

Ryhdyin nyt lukemaan uudelleen niitä Baudrillard suomennoksia joita hyllystä löytyy. Törmäsin heti ongelmaan jonka koin jo 1990-luvulla: B:n suomennoksissa retoriikka on läpitunkematonta. Ehkä selvyyttä tulee lisää kunhan luen muilla kielillä. On uskallettua näissä jutuissani viitata Baudrillardiin. Vaikka tulen käyttäneeksi joitain hänen käsitteitään, teen sen omalla tavallani ja vastuullani.

**

Jostakin syystä suurkaupungeilla on paremmat eväät haastaa kuvien ja simulaatioiden ylivalta, jolta etäisimmänkään periferian ihminen ei oikein voi nykyaikana suojautua. Suurkaupunkien ihmisille on tarjolla red pill.

Baudrillardin kuvaamalla 1980-luvulla oman olemassaolon todistamisen tarve ohitti seksuaaliset tarpeet suurkaupungeissa. Nyt suurkaupungeissa spontaani ja ekstaattinen olemassaolo tahtoo haastaa simulaatiot. Kiihkeä 24/7 syke tai meditaatio hioo jo intensiivisimmissä kosmisissa megapoliytimissä simulaatioiden tefloniin reikiä. On kehitelty keinoja, joilla ihmisen saa pysähtymään muutenkin kuin vain kapitalistisessa ostamisen ja myymisen aktissa.

Oman olemassaolon todistelun neuroosi on sitä julmemmin siirtynyt periferioihin, jotka rimpuilevat simulaatioiden ja kuvien valtameren armoilla. Kuvat luovat kynnyksen, jota ei ole helppo haastaa periferiasta, jossa henkinen todellisuus vaikuttaa parhaimmillaankin hauraalta hiuskarvan ja herran armon varassa olevalta. Periferiassa yksilö ei pysty riskinottoon korkeampien eksistentiaalisten päämäärien puolesta. Ei ole puhettakaan, että periferia haastaisi simulaatioita ja kuvien suvutonta sikiämistä.
 
Kysymys on psykologisesta suojattomuudesta, jonka maaseutuympäristö luo simulaatioiden tyhjyyttä vastaan. Suurkaupunkien 24/7 syke ja meditaatio vastustaa simulaatioiden nieluja olemalla ne synnyttävän myrskyn silmässä. Se vastustaa simulaatiota ainoana tietoisuuden tilana luomalla konkreettisia ihmisten välisiä tilanteita sellaisella intensiteetillä, että teflon kuluu puhki. 
 
Mutta Helsinki on suurkaupunkien näkökulmasta tunturikylä ilman shamanismia. Ihmiset ovat simulaatioiden vallassa: sosiaalisen elämän syke enempää kuin metsien shamanismi ei haasta simulaatioita aidosti. Ensimmäinen askel lääkitsemisen suuntaan olisi lopettaa lainsäädännöllisellä tasolla vastavoimien tukahduttaminen, eli simulaatioiden vaikutusten vahvistaminen. Mihinkään perustumattomat rajoitukset estävät energian vapaan virtauksen. Elämänmuoto pitäisi löytää uudelleen vaipumatta nostalgiaan. Vanhan muistelun sijaan nokka kohti uutta. Hyvä elämä pitää löytää tässä ja nyt, tästä eteenpäin menevin suuntaviivoin. Nostalgian Eppu Normaali, maljojen kuutonen mieluummin nurin kuin oikein päin.
  
Tietämättömyyden sininen pilleri on tuskin tarjolla edes periferiassa. Näennäinen verkottumisen ja median ulkopuolelle jättäytymin ei estä simulaation tunkeutumista tietoisuuteen ja kuvien kaikentäyttävyyttä. Tietämättömyyteen pakenemisen yritykset vain kostautuvat neurooseina ja itsepetoksina. Maljojen seitsikko on syytä kääntää nurin: vaihtaa sininen pilleri punaiseen.      
    
Suurkaupunkien 24/7 sykemeditaatiossa yksilöllä on mahdollisuus omien kokemusten kautta verifioida kuvien tuottamia simulaatioita koska he ovat simulaatioiden pyörremyrskyn tyynessä silmässä: vain heillä voi olla pakkomielteen ja neuroosin ulkopuolisia tapoja suojautua kuvilta, joita heistä itsestään tuotetaan. Suurkaupunki murskaa illuusiot itsestään sellaisella teholla, joka riittää siihen, että edes hetken voi ehkä nähdä. Kuvat muuttuvat läpinäkyviksi, niiden taika raukeaa.
  
Mitä vieraampaa todellisuutta simulaatiot edustavat, mitä vähemmän yksilöt tietävät simulaatiot synnyttäneestä psykologisesta mekanismista, sen tyhjyydestä ja täydellisestä merkityksettömyydestä, sen voimakkaampi on niiden magia ja vangitsevuus. Jos  illuusioita ei murenna oma kokemus, simulaatioiden vallasta ei voi vapautua pelkällä metodisella välinpitämättömyydellä. Järkiargumentit eivät tehoa simulaatioihin, jotka puhuttelevat yhtä aikaa kaikkia kolmea keskusta: älyä, tunnetta ja fysiikkaa. Postmodernin ajan maalaiset, joiden koko olemassaolon ytimenä on huoli omasta olemassaolosta ja jotka eivät kykene ja jaksa tuottaa toisilleen riittävän ravistelevia kolmen keskuksen yhtäaikaisshokkeja, ovat kaikkea muuta kuin huoletonta blue pill -porukkaa.
  
Baudrillardin vanhan teorian mukaan vain terrorismi voi läpäistä simulaation, oltiinpa siiten siperialaismökissä tai New Yorkissa. Aikakausi saattaa olla muuttumassa. Säätelemättömämpi, anarkistisempi ja luovempi ympäristö mahdollistaa simulaatioiden magian vastustusstrategioita. Kun kaaoskestävyydestä tulee keskeinen ominaisuus eloonjäämisessä, korostuu kaiken pohjavirtauksena oleva syvempi todellisuudentaju, jolla on kollektiivinen ulottuvuus. Tämä havainto tapahtuu laajemmin vain suurkaupungeissa, joissa morfisen kentän energiatiloja voi tarkkailla todella tuntuvan sykkeen tasolla. 

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com