21.8.2015

TERVETULOA BLÄCKMÖDERNIN IHMEMAAHAN!

RAKKAUDEN POISSAOLON AKSIOMAATTINEN VARMUUS BLACKMÖDERNISSÄ

On aksiooma, että postmodernin jälkeisessä blackmödernissä ei enää voi esiintyö mitään kaupankäyntiä ideaalisempaa inhimillistä toimintaa. Rakkaus on aksiomaattisesti mahdoton tämän ulottuvuuden valossa, tässä nurkassa, johon ihmiskunta itsensä on vapailta vesiltään riuhtonut. Rakkaus on ikään kuin käpertynyt ulottuvuus, epätodellinen dimensio. Tämä on aksiooma jota vastaan ei voi kapinoida järkevästi. Mutta itsetuhoisesti kylläkin.

Blackmödernin rakkauden ehdottoman poissaolon aksioomaa vastaan voi kapinoida esimerkiksi Baudelairen hetkellisyydellä (beau fugitive). Rakkaus on mahdollista ulottuvuudessa, jossa aikaa ei ole. Aikaan palaaminen tuhoaa rakkauden heti. Siksi rakkauden aistimus on ikään kuin derivoituvaa, se rakentuu äärettömän lyhyistä ohikiitävistä hetkistä.

Rakkaudelle, täydelliselle yhteenkuuluvuudelle on tyypillistä se, että se ei kestä aikaa. Aikaan palaaminen, ensimmäisenkin tietoisen havainnon tekeminen, ensimmäinen sana tuohoaa rakkauden AKSIOMAATTISELLA VARMUUDELLA jäljettömiin. Tämä on illuusiottomuuden ominaisuus.

Äärettömän lyhyttä derivoituvaa hetkeä lukuunottamatta, rakkaus voi jatkaa olemassaoloaan valheessa ja illuusiossa. Valheessa mielikuvat toimivat vapaina bläckmödernin morfisen kentän kaikkea matriaa totalisoivista suurenergiakenttäviivoista.

Mutta mikä hyvänsä tietoinen impulssi, joka hetkeksikin tunkeutuu kaiken täyttävään valheeseen, tekee selväksi että aluksi aistittu syvin mahdollinen yhteys ja yhteenkuuluuvuus on syvintä mahdollista vihaa ja yhteenkuulumattomuutta. Jokainen tosiasiallinen kokemus bläckmödernissä kantaa mukaan tätä yleisrakennetta.


RAKKAUDEN MAHDOLLISUUS

Niinpä rakkauden mahdollisuus ilman illuusiota, siis tosioleminen ihmisenä, on mahdollista vain bläckmödernin kenttäviivojen äärimmäisen voimakkaan vaikutuksen ulkopuolella, tilassa, jossa rakkauden mahdollistavan morfisen kentän voimaviivat korvaavat täysin kaiken järjestyksen joka seuraa bläckmödernin kenttäviivojen luomasta suurenergisestä järjestyksestä. Tämä prosessi pakottaa ihmisen tietoiseksi morfisten kenttien luonteesta. Haasteena on morfisesta kentästä vapautuminen ja korvaavan kentän luominen. Se on eräänlaista veistotaidetta, jossa materiaalina on äärettömästi graniittia kovempi kiviaines ja työkaluina paljaat kädet.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com