28.8.2015

RAJA JA ILMIASU

Ilmiasut tarinoivat loputtomasti esihistoriastaan. Niiden tarinat ovat täydellisesti luonnollisen kielen tavoittamattomissa. Mikään suhteellistava tai mittaava järki ei voi yltää niiden salaisuuteen millään menetelmäällään. Ilmiasut toimivat hyperreaalisen tilassa, jossa simulaatio on musta ja todellisuus valkoinen, mutta kukaan ei silti erota mustaa valkoisesta. 

Venäjädiskurssiani ei oikein ole haluttu tunnistaa oikein. Halutaan pitää yllä tietty rationaalinen tulkintahorisontti, jonka tervettä järkevä vasten voidaan turvallisesti palata kaikissa asetteluissa.

Rationaalisilla horisonteilla vaan ei ole mitään virkaa siellä, missä kaiken määrittää ilmiasujen välinen jännite ja dynamiikka.

Postmodernissa ei ole mitään transsendenssiä tai reaalista, on vain ilmiasujen loputon toistensaviettelevyys. Todellisuusperiaatteella ole paljon virkaa ilmiasujen absoluuttisessa leikissä, jossa asioiden tuottamaa vaikutelmaa ei voi ottaa halktuu, koska eroja tekevien massojen energiat ovat niin jättiläismäisiä.

Tietty ilmiasujen valinen kenttä on kivi. Kivi on kengässä. Toisessa paikassa kivi siirtyy toiseen paikkaan kengässä, koska ilmiasujen väliset jännitteet luovat toisenlaisen kentän.

Baudrillard sanoo, että postmodernissa luonnollisin olemistapa on nomadisuus. Miksi?

Nomadisuus on kiven siirtämistä juuri ennen kuin se alkaa hietää.

Jokainen kivi alkaa lopulta hiertää.

Ilmiasujen jännitteet vain asettuvat jokaisessa paikannettavassa pisteessä hieman toisin. Jos pysyy kaiken aikaa liikkeessä, kivi vaeltaa kengässä siedettävästi. Tämän verran me olemme oman ilmiasumme vankeja.

Se mitä meille tapahtuu riippuu täydellisesti siitä kenttäpisteestä johon paikannumme. Paikka määrittää absoluuttisesti mahdolliset tapahtumat. 

Ilmiasu palaa puhki, jos se pysähtyy hetkeksikin odottamaan. Sen jälkeen se ei ole enää mikään ilmiasu vaan ulos purskahtanut nippu metafysiikan suolia.

Venäjä on toinen kenttä.

Edullisin mahdollinen tapa olla nomadi, on kulkea vinhasti junalla Suomen ja Venäjän väliä. Psykedeliatunnelipitää kiven liikkeessä. Eikä ilmiasujen väliset jännitteet koskaan ole vaarassa neutraloitua tai muuttua samanlaisiksi. Se on raja.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com