11.8.2015

Kaikilla aallonpituuksilla mitattuna maailmankaikkeus näytti olevan matkalla kohti loppuaan. P. Riippakivi tiesi, silloin kun ei ollut tosi kysymyksessä, oli kysymys leikistä. Hän tiesi myös: niin kauan kuin hän ei olisi itse lukenut kaikkia rajavartiolaitoksen kuulustelupöytäkirjoja, hän ei voisi tietää mitään tämän kotimaansa asioista. Ei ainakaan mennä takuuseen mistään. Kohtaloita oli moneksi, ja yhdenkin ristiriitaisen ihmiskohtalon olemassaolo tuotti ongelman historiantulkintaan. Tämä kaikki tieto ihmiskohtaloista oli olemassa siksi, että hänen odotettiin erehtyvän. Kun erehdys olisi tapahtunut, olisi tuo koko maailmankuvan kyseenalaistava tieto kaivettu esiin. Mutta jos erehdystä ei tapahtunut, kukaan ei vaivautunut opettamaan tietämättömiä. Valistusaate oli kääntynyt tiedon salaamisen aatteeksi. Kukaan ei uskaltanut ottaa askeltakaan tällä oudolla miinakentällä, joka oli valtion historiallinen tila.

Siksi häntä voitiin syyttää nuorison harhaanjohtamisesta minä hetkenä hyvänsä. Siihen ei tarvittu edes tekaistuja todisteita tai syytöksiä. Pitävien todisteiden kanssa, vanhojen 1930-luvulta löytyneiden kuulustelupöytäkirjojen kanssa, oli mahdollista syyttää häntä. Pöytäkirjat, joita oli arkistoissa ääretön määrä, osoittivat tietyissä tapauksissa, että oli ollut ainakin yksi tapaus täysin vastoin sitä opetusta, jota P. Riippakivi historiasta antoi kuuliaisille oppilailleen.  

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com