24.8.2015

Kapitalismi on niin hegemoninen ilmiö, että jopa systeemin vastustaminen ja silkka anarkismi voivat olla tapoja maksimoida voittoa. Siksi mikään vapaahtoiselta näyttävä ja vilpittömyyttään todisteleva ei yleensä ole sitä miltä näyttää. Peukuttaminen on useimmiten tiedustelupalvelujen peukuttamista, jos aktiin sisältyy sosiaalista koheesiota laajempaa paatosta. Järjestelmän voi haastaa vain henkilökohtaisella kuolemalla, joka on tietyin ehdoin määritelty. Kuolema voi todistaa siitä, että kyseessä ei ollut voiton maksimointistrategia, vaan esimerkiksi "vilpitön" itsemurhaterrorismi. Tosin on havaittu että kansainväliset terroristitkin arvottavat toimintaansa yleensä kapitalismin sisällä.  He palauttavat ihmisiä uudesta simulaatiosta edellisen simulaation tasolle, nostalgisesti. Terroristeillakaan ei ole mitään kapitalismin kaikki menneet, nykyiset ja tulevat muodonmuutokset käsittävää yleisteoriaa, jolla siitä saisi otteen, ja jonka avulla itsensä voisi siirtää sen ulkopuolelle. Vilpittöminkään terroristi ei helposti edusta Jumalan näkökulmaa. Kysymys pyhimyksistä ja uskonnollisista marttyyreista on usein epäselvä. Ja jumalatkin ovat usein pesunkestäviä kapitalisteja.

Kapitalismin ulkopuolisen (kuolevaisuuden kaikkinaisen tilan ulkopuolisuuden) ajatteleminen on vaikeaa, koska vain kapitalismi on tuottanut monia asioista, joista ihmiset eivät enää halua luopua, ja ihmiskunnalla ei ole muusta kokemusta nykyisellä kehitystasollaan. 

Se, että kykenisi saamaan itsensä haluamaan luopumista kaikesta siitä hyvästäkin mitä kapitalismi on tuottanut, ei vielä riitä siihen, että vaihtoehdon ajatteleminen olisi mahdollista. 

Tällaisia baudrillardismeja tällä kertaa. 

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com