12.8.2015

HS toimittajan motiivi voi olla vaikkapa puhdistaa ilmaa? Onko ihan tuntematon käsite Suomessa, puhua välillä siteeksi totta? Kommenttipalstallakin kysellään kirjoituksen tarkoitusta. Luulen, että tarkoitus on se, että aihe on vakava. Suuri osa suomalaisista ei vieläkään tajua, että fasismi on häviävä kanta, nimen omaan silloin kun lopputulosta katsotaan. Siis häviävä, vaikkei kukaan sitä vastustaisi, koska se on sairaus, joka tuhoaa itse itsensä. Olisikohan tämä nyt ensimmäinen kerta kun joutuu oikein Hesarin artikkelia jakamaan positiivisessa mielessä. Mainio kirjoitus, ei lisättävää? Paitsi niin, tietysti itse Hesarin Eljas Erkko, joka ei ollut vähäisimpiä tässä käsiteltyjen ansioiden mittapuulla.

Paras todiste Neuvostoliiton väitetystä fasismista on lopputulos, joka on osoittain melko surullinen, lähinnä taloudellisesti, ja paikoin myös inhimillisesti. Väite on siis otettava vakavasti: saiko taloudellisen ja paikoin inhimillisen katastrofin aikaan oma toiminta vai vihollisen toiminta? Nämä eivät varmaankaan ole sellaisessa vastakkainasettelussa, josta silloin oli kysymys, erotettavissa toisistaan. Kun nykyistä taloussotaan taas katsotaan, vastaus tähän ei voi olla selvä asia.

Hitlerin suunnitelmat olivat selvillä hänen teostensa myötä jo 1920-luvun puolivälissä. Hitleriin tietysti vaikutti ensimmäinen maailmansota, Venäjän vallankumous ja moni muu asia. Suomalaiset jääkärit olivat vuoden 1918 tapahtumista saaneet paljon tietoa, jota saattoivat opettaa natseille. Hitlerin oltua viisi vuotta vallassa alkoivat Stalinin puhdistukset reaktiona lähestyvään sotaan. Valtaa saivat Nliitossa silloin psykologisesti samat tyypit kuin natsisaksassa tai Suomen Lapuan liikkeessä. Antti Tuurin Ikitie kuvaa tätä psykologian samuutta hyvin. Niitä tyyppejä löytyy, jos niille annetaan kahva. En ole kuitenkaan varma, voiko fasismia ja kommunismia samaistaa sisällöllisesti vain siksi, että vastakkainjouduttuaan, ne totalisoituvat ja nostavat valta-asemiin sokeita sadisteja. Näin tapahtuu kaikissa totaalisen vastakkainasettelun tiloissa, ei siinä fasismia tai kommunismia tai mitään ideologiaa tarvita.

Marxin kirjoitukset ovat paikoin provokatiivisia ilmaisultaan, mutta marxilainen analyysi pätee edelleen täysin horjumatta nykyiseen maailmantalouden sekasotkuun.

Neuvostoliitto selvisi loppuunsa mainiossa geneettisessä kunnossa. Olympialaisissa Venäjä voitaa nykyäänkin eniten mitaleja juuri Neuvostoliiton geneettistä poolia säilyttäneestä ansiosta. Voi sanoa, että tämä asia oli Neuvostoliiton keskeisin prioriteetti. Taloudellinen menestys ei lopulta ollut yhtä tärkeää.


Omasta puolestani voin sanoa, että minulle on yhdentekevää mikä se systeemi on, jos se tuottaa hyvän lopputuloksen, objektiivisesti. Sen verran monta kertaa olen elämässä erehtynyt etten voi pitää itseäni kaiken inhimillisen mittapuuna. Tietysti minullakin on jokin vaatimaton mielipide siitä mikä minusta tuntuu ja näyttää hyvältä, mutta ei se ole objektiivista. Jos fasismi tuottaisi objektiivisesti hyvän lopputuloksen, kannattaisin sitä. Psykopaattien yksilölliset halut ja niiden toteuttamisen synkka luovuus noissa tai näissä olosuhteissa kannattaa pitää erossa lopputuloksesta, jos se on jotain muuta kuin katastrofi. Sadistien ei pidä antaa mustamaalata hyödyllisiä ja hyviä ominaisuuksia. Kaikki me haluamme todellisuuden, jossa on kaikkien systeemien hyvät puolet, eikä minkään huonoja. Sellainen on käytännössä käsitteellinen mahdottomuus, sellaiseen todellisuuteen ei voi hypätä, mutta sitä kohti voi pikku hiljaa siirtyä.

Voimakkaat vastakkainasettelupyrkimykset, joita nyt on nähty rakenneltavan Venäjän suuntaan, eivät poista ongelmia. Historian tulkinta pitää olla sellaista, että se kestää tarkastelun kummaltakin puolelta rajaa. Jos ei se kestä, silloin on tiedossa vielä puutteita. 

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

"Paras todiste Neuvostoliiton väitetystä fasismista on lopputulos, joka on osoittain melko surullinen, lähinnä taloudellisesti, ja paikoin myös inhimillisesti"

Itse sanoisin ihan subjektiivisena, jonkin verran kokemusperäisenä mielipiteenä: "lähinnä inhimillisesti, paikoin myös taloudellisesti". Kaikkinainen luottamus ja oma-aloitteisuus mureni eikä Itä-Euroopassa ole edelleen lähellekään lännen tasolla. Itä-Euroopalle on ominaista, että vieläkin kaikkien ihanne on yrittää elää mahdollisimman *helposti* (materiaalisesti "kovalla" tasolla), mistä syystä eri yhteiskuntaryhmät - siis ihan jo tällaisista dualismeista puhun kuin vaikka "eläkeläiset vs. muut" - yleisesti jo ennakkoon vihaavat toisiaan. Siihen päälle vielä kaikenlaisia etnisiä vinoumia ja ekokatastrofeja, jne.

Taloudellisestihan siirtyminen kapitalismiin ei ole kai nostanut mediaanielintasoa kovinkaan paljoa edes tähän päivään mennessä, mitä nyt eri lähteistä asiaa olen tiiraillut. Tai ainakin yllättävän vähän. Taloustilastoviisas veljeni selvitti, että Unkarissa porukan ostovoima jollain mitalla saavutti juuri Ruotsin vuoden 1973 tason. Mainitsemasi suuremmat ulkoiset vaikeudet ja Venäjän suuri köyhyys kumouksen aikoihin, niin sanoisin, että nimenomaan taloussysteeminä sosialismi toimi sentään enimmän aikaa kohtalaisesti maineeseensa nähden. Merkillepantavaa on myös, että sielläkin 70- ja 80-luvut olivat samantyyppistä sosiaalisen vakauden aikaa kuin lännessäkin.

Anonyymi kirjoitti...

"Olympialaisissa Venäjä voitaa nykyäänkin eniten mitaleja juuri Neuvostoliiton geneettistä poolia säilyttäneestä ansiosta."

Tai vielä sumeilemattomamman "itäisen" doping-kulttuurin, sanoisin, jos olisin tylsimys, mitä ehkä olenkin. Jollain algoritmeillä kai äsken tätä penkoivat, ja Venäjän voittamista mitaleista hämmentävän suuri osa kuului tuosta tulkintakehikosta katsottuna epätodennäköisten/irrealististen suoritusten piiriin. (Minkä sinä tietysti tulkinnet salaliitoksi, ja kehä pyörii taas.)
Urheilusta on sanottava, että itse en etsisi enää nykypäivän urheilusta mitään poeettisia ihmeitä. Jossain 70-luvun alussa kai kulkee viimeistään semmoinen jokin raja tässä asiassa.

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com