11.8.2015

Tietokonemusiikki oli juurilla kaikkialla mistä löytyi tietokoneita. Tietokonemuusikko Koodila istui kahvilassa salaatilla eriseuraisesti ja -aikaisesti toisten kanssa. Hänellä ei ollut läheisiä ystäviä eikä kuulijoita. Ei minkäänlaista elektrolyysiä liemenään. Ei hapettumista eikä ambitioita. Hänellä oli kyllä hienoimmat välineet ja visiot aikoihin, mutta niiden näkyjen ja todellisen lentotilan väliin jäi lasikatto. Vapauteen lentävä lakkaamatta löi päänsä kattoon. Se oli eräänlaista vapautta taivaalle läpinäkyvän panssarilasin ja meren alle läpinäkyvän panssarilasivälipohjan rajaamassa ahtaassa vitriinissä.

Kadulla kahvilan ohi vyöryi kaduntäydeltä surrealistirunoilijoita lounasruokalaansa. Totta kai, kun kello löi kaksitoista ja oli lounastunti. He olivat vain köyhiä runoilijoita. Heiltä oli turha odottaa ihmisyyden korkeampien kiemuroiden tuntemusta. Siksipä he löntystivät juuri tietyllä kellonlyömällä lounasruokalaan, jossa lukuisat jazzmuusikot jo tungeksivat.

Pitkän pöydän päässä heitä odotti synkkä hahmo, joka jo ahmi tulista currykanaansa. Paranormaalien kykyjensä ansiosta tämä outsider oli päässyt käsiksi insiderien tietoon ja oli nyt suorastaan tiedoillairstailijan maineessa. Hänellä oli kyky toimia kaiken valvojana. Hän oli professori Riippakivi, tunnettu bigbandin johtaja. Hän jos joku tiesimitä on voimakkaassa elektrolyysissä uida yksittäisenä ionina. Helposti ne joutuivat hapettumisen tai pelkistymisen helvetteihin, jos vain kulkivat suoraan kenttäviivojensa mukaan.  

Heidän ainoa ongelmansa oli se, että he olivat alkeishiukkasia, pohdiskeli tietokonemuusikko Koodila, jonka ajatukset pyörivät hieman eri tasolla. Kiihdyttimessä he ensin kiihtyivät, sitten törmäsivät, rakastuivatkin. Mutta vain yksi siinä rytäkästä saattoi kohota seuraavalle energiatasolle, muiden suistuessa alaspäin. He olivat vantaalaisia surrealisteja ja hyvinkääläisiä jazzmuusikkoja, kaukana juurilta. Heillä oli nämä virat ja virkanimikkeet, jotka oli perustettu. Virroistaan he kokoustivat semi-innostunutta yhteistyötä. 

Kaikilla täytyi olla omat ongelmansa jotta heitä ei olisi voitu kutsua rikkaiksi. Heillä täytyi jokaisella olla jokin kivi kengässä eritavalla niin, että yhteistyöstä tuli vaikeaa. 



Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com