20.8.2015

Edellisessä baudrillardlaisessa postmodernin yhteiskunnan analyysissäni unohdin vielä yhden: kaiken täyttävän korruption.

Onko mitään hyvää sanottavaa?

On.

Postmodernin ajan toistuvat virtuaaliset ja psykologiset painajaiset, historian pahimpien virheiden pakkotoisto, on hieman erilaista kuin alkuperäiset fyysiset HC-painajaiset. Se, että historia toistaa itseään hieman enemmän virtuaalisena kuin fyysisenä mahdollistaa myös virtuaalisesta heräämisen ja koko homman näkemisen painajaisuneksi. Jos käytännön surrealistin heittämä pommi ei osunut tänään, jos hallituksesi lähettämä itsemurhalentäjä ei tänään lentänyt toimistorakennukseesi, olet taas vapaa menemään. Postmodernissa millään kokemuksella ei ole mitään merkitystä. Jotkut vain toistavat pakkomielteitä koska ovat pakkomielteisiä. Toiset taas toimivat täysin vailla käsitettävää motiivia. 


Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com