21.8.2015

Bläckmödern on oligarkkien taivas, kaiken oligarkia, hiukkasoligarkia.

Bläckmödernissä ei kaikki asiat automaattisesti arvotu pimeiksi ja negatiivisiksi, päin vastoin. On runsaasti tilaa arvottaa teknologisen moninaistumisen ja sitä myötä yksilöllisen moninaistumisen piirteet positiivisesti.

Pimeää ja negatiivista on oikeastaan vain yksi asia. Se, että ihmisillä ei ole mitää suhdetta siihen kasvottomaan valtaan, joka lopulta päättää kaikista heidän asioistaan. Myös siitä saavatko he jostain kumman armosta, kuin siitossonni eläinsiemennyskeskuksessa, jatkaa olemassaoloaan vai laitetaanko heidät teuraiksi sitten kun he ovat tuottaneet riittävästi. Rakkaus ei tällaiselle porukalle kuulu, eikä sen perään onneksi kukaan osaa kysellä. Rakkaudeksi luullaan suurinpiirtein mitä hyvänsä, kun ei ole enää mitään korrelaatteja sille, mitä se voisi olla ja mikä voisi olla rakkauden hedelmä.

Rakkauden poissaolo johtuu kollektiivisesta valheesta, joka on muuttunut perinnölliseksi valtajärjestelmäksi. Tämä tuottaa lopputuloksenaan genetiikan, joska vähentää niiden kohteiden määrä, joihin havaitsija voisi antaa itselleen luvan rakastua. Lopulta tässä prosessissa tapahtuu oligarkiaan siistyminen, joilloin mahdolliset kohteet erotetaan muista ja siirretään ylöluokan nautintokoneeseen islamististen järjestysten mukaisesti.

Tämän prosessin loppun käymisen jälkeen rakkauden olemassaolo on täysin aksiomaattisesti mahdoton. Sitä ei voida saada takaisin muuten kuin vaihtamalla valtaa todella, siis poistamalla oligarkit. Mutta kuten islamilaistamaailmaa katsomalla voimme noepasti todeta: kaiken henkisen aloitekyvyn ja luovuuden menettäneenä, koko kontemplatiokykynsä menettäneinä, ihmiset eivät enää voi muistaa rakkautta. Heille syötetään jokin hyvin laadittu dogmatismi ja niin mennään valkeaan ikuisuuteen vuosisadasta toiseen kunnes joku armollinen ydinräjähdys lopettaa tämän hinttimäisen pelleilyn. 

Se vanha repaleinen huopatossu, jota aiemmin kutsuttiin jumalaksi ja jonka edessä rukoiltiin, on nyt vaihtunut Demokratiaan. Ahkeran ja potentiaalisesti hyödyllisen rukoilun on korvannut VARMUUDELLA hyödytön kerran vuodessa äänestysuurnilla käynti.

Äänestettäväksi ei voi ilmestyä mitään selaista, mikä ei olisi joutunut kirjoittamaan sopimusta systeemin kanssa ja saanut systeemiltä toimilupaansa. Samalla tavalla ostettavaksi ei voi tulla mitään sellaista kulttuurin tuotetta, jota ei olisi korruptoitu ja joka ei ilmentäisi pienenä suikhumoottorina haluaan palvella systeemin pedofilian kovalla perustalla lepäävää surrealismin henkeä.

Tyhjä puhe ja kaupankäynniksi muuttuneet ihmissuhteet eivät siis ole mitään perustavaa tai edes varsinaisesti mitään negatiivista. Niihin voi naamioitua ja niissä voi talvehtia myös etumerkitön tarkkailija. Usein ne kyllä kätkevät perustaa, joka on pedofilia ja ihmissyönti. Vastakkaismerkkiset pienet suihkumoottori sen sijaan jäävät kontrollin haaviin ja ne poistetaan erilaisilla, lähinnä olemisen fyysisen perustan nopeasti tuhoavilla keinoilla, joiden tutkimuksen määrärahat ovat äärettömän suuret. 

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com