10.7.2015

Vaihdoin viimeisen kahvilippuni pääsylippuun. Vuorossa oli vammaisten lasten konsertti. Äitini oli nuorena ollut harjoittelijana siinä laitoksessa, josta lapset tuotiin. Konsertista en muista mitään. Taisin nukahtaa. Olisi ollut hauska tietää miltä nykyvesipäät näyttivät. Mutta se siitä. Seuraava esitys oli jossakin vankileirien saaristossa. Paikalle piti matkustaa junalla monta tuntia. Junassa oli arvovaltainen suomalainen seurue. Suurin osa porukasta tuli suoraan vammaisten lasten konsertista. Junan ikkunasta nähdyt maisemat olivat outoja ja lähellä istuvan miehen selostukset niistä vielä oudompia. Mies oli jotenkin tuohtunut. Näiden kahden konsertin välillä tuntui olevan jokin yhteys, mutta en tiennyt mikä. Mietin: olikohan meille nyt kerrottu kaikki niiden lasten vammaisuuden syistä. Jälkeenpäin selvisi että mies oli isäni.

Vuorossa oli siis vankilakonsertti. Se järjestettiin jonkinlaisessa tsaarinaikaisessa hevospilttuussa. Paikan historia oli kammottava. Isäni ja muutamat muut arvovaltaiset vieraan paheksuivat kommunismin rikoksia avoimesti. Yritin ensin itkeä eläytyen rangaistavien asemaan, mutta heitin sitten isääni kädessäni olleella puoliksi syödyllä porkkanalla päähän. Halusin vain sanoa, että hemmetin kaksinaamaiset tekopyhät Tammisaaren keskitysleirittäjäpaskat.

Minut heitettiin esityksestä pihalle. Venäläisetkin katsoivat minua jo vihaisesti. Yksikään näistä kaavoihinsa kangistuneista heimopaskoista ei olisi ymmärtänyt runouttani. Ostin jäätelön, sellaisen venäläistyyppisen vohveliveneen. Oli ilmeisesti aika paljon historian asioita joita en tiennyt ja joita ei minulle kerrottu. Maasto oli ansoitettu huolella ja minun tulemistani odotettiin. Odotettiin että tekisin virheen, astuisin itsevarmana ansaan. Vasta sen jälkeen olennaisia kysymyksiä paljastettaisiin minulle. Nyt vain intettiin ilman todisteita. Kusipäiset sirkuspellet pistettiin asialle. Tiedettiin, että järkeni ei taivu näiden kusipäiden (joita muuten kutsuttiin tietäjiksi ja profeetoiksi) houruihin ilman todisteita. Niinpä, vasta kun tekisin ratkaisevan virheen, tuotaisiin todisteet esiin. Ja sanottaisiin: katso nyt tuhma poika, miksi et uskonut tätä ja tätä sirkuspelleä, joka olikin profeetta. Tällaisten kieltämättä perverssin näkökulmasta varsin herkullisten näytösten takia historiallista tietoa pantattiin vaikka kuinka kauan.    

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com