19.7.2015

PAKAN SEKOITTAMINEN

Tämä on niin yksinkertaista. Jos nyt Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen maailmassa oltaisiin nähty jokin uusi kultakausi, olisivat kaikki kommunismin vastustajat oikeassa ilman muuta. Jihuu fasismi tuottaa hyvää, eikä sairaalaa ja tohtoreita enää tarvita.

Vaan tosiasiassa maailman asiat ovat nyt taas pahemmin kuin 25 vuotta sitten. Siihen ei ole vaikuttanut mikään lääkäri-Venäjän viimeaikainen tolpille nouseminen pehmustetun huoneen nurkassa. Vaan pelkästään voittajan, valloilleen pääseen egoistisen ja sokean hullun älytön, mielisairas, täysin sekava hillunta. Nyt viimeaikoina se verenhimoinen peto taas, samalla kun kuristaa syyttömiä maanmiehiään, on alkanut huutaa kuin paviaani ja osoittaa sormella hitaasti lähestyvää lääkäriä, henkitoreissaan hortoilevaa Venäjää, joka nyt on taas rannattomalle hulluudelle suuri uhka, koska selvästi on elossa ja hengittää ja voi lievittää sairaan komplikaatioita järkevällä lääkityksellä.

On käynyt niin selväksi kuin voi ikinä käydä, että fasismi on sairaus, joka tuhoaa aina ympäristönsä, olipa se sitten lääkäri, Venäjä tai mitä ikinä maailmassa jäljellä on. Siksi keskustelu historiasta ja sen tapahtumista on vähän turhaa. Faktat ovat vesiselvät. Hullulle on oltava sairaala olemassa.

Huomatkaa, että puhun tässä ennen muuta itsestäni. Olen (geneettisesti ja vähän henkisestikin) jos nyt en suoranaisesti fasistisuvun jälkeläinen, niin ainakin sellaisen suvun jälkeläinen, joka ei ole koskaan laittanut rikkaa ristiin fasistisia ajatusmuotoja vastaan. Juuri minulle Venäjä on ollut mielisairaala, hyvin parantavassa merkityksessä. Jopa 1990-luvun kaaoksen Venäjä. Neuvostoliitto olisi ollut sitä varmasti paljon enemmän. Ainakin Venäjä on parantanut toimintakykyäni paljon 1990-luvun mustista vuosista. Nykyään en edes popsi mitään mielialalääkitystä. Paniikkihäiriökin on mennyt tältä erää ohi. 1990-luvulla ennen Venäjällä käymistä sen sijaan näytti selvältä, etten koskaan pääsisi eroon lääkityksestä, mahdollisesti laitoshoidosta. Armeijakokemus ja suomalaisen yhteiskunnan tajuaminen yhdeksi tuon kasarmin laajentumaksi, oli kertakaikkiaan liian nujertavaa. Se ei saa olla koko maailma, ja juuri Venäjä pitää huolen siitä, että on muutakin kuin kasarmi, homoilu. En minä tällä maailmankolkalla näe mitään muuta toivoa kuin venäläinen tietoisuus, joka voi auttaa kohtaloltaan (yhtä lailla sisältä kuin ulkoa hyökyvän) fasismin uhreja, kuten itseäni. Meitä kummituksia on liian monta.   

Kysymys on todellakin haasteesta, jolla fasistiset ajatusmuodot ylitetään ilman että ne laimenevat liberaaliksi kummitteluksi. Energian pitäisi kanavoitua viisaampiin ja rauhanomaisempiin uomiin, mutta hukkaan energia ei saa valua.

Silti, voiko vanha monien laskostuneitten projektioiden dikotomia enää millään tasolla toimia tämän haasteen vastaanottimena?

Tosiasiassa ehkä maailman pakkaa pitäisi sekoittaa kunnolla, kansallisvaltiot purkaa, huolehtia siitä, että pallolla vallitsee mahdollisimman suuri moninapaisuus. Mutta taas, viimeistään 25 vuoden kuluttua alkaisi tietysti entisen kaltainen liittoutuminen superimperiumeiksi. Toisaalta mitä sillä olisi väliä, jos pakkaa olisi sitä ennen sekoitettu kunnolla. Mitä parempi sekoitus, sen epätodennäköisempää, että syntyisi koskaan vain orwellaiset pari-kolme valtakeskittymää. Voisi jopa syntyä yhteiskuntamallien todellista kilpailua.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com