3.7.2015

TAITEELLA ELÄMINEN

siis se, ettei jolla kulla ole muuta ammattia kuin taide, on yhteiskunnallinen paradoksi. Taiteella voi elää jos tuotteille on olemassa valmis yleisö ja markkinat. Taiteella voi elää, jos on mahdollisuus saada apurahoja riittävästi. Jos yksikin lenkki näistä pettää, seuraa tragedia.

Valmiisiin yleisöihin ja markkinoihin voi saada kosketuksen vain alistumalla ties millaisiin sääntöihin. Apurahoille voi päästä kummallisen ja paikoin epävarman prosessin myötä. Mikään vaihe näissä askelissa ei noudata minkäänlaista oikeudentajua tai objektiivista mittaristoa. Kaikki on pitämistä, tykkäämistä, oikkua ja mielivaltaa.

Mutta kaikesta huolimatta on olemassa taidekoulutusta, joka tähtää ammattiin samaan tyyliin kuin vaikka lääkärin tai insinöörin koulutus, joissa on paljonkin objektiivista mittaristoa.

Taideteosten luonne eroaa varsin paljon insinöörin tai lääkärin työsuoritteiden luonteesta. Jotta nämä saataisiin jotenkin yhteisen nimikkeen "ammatti" alle, tarvitaan jo paljon politiikkaa.

Tämä politiikka toimii niin, että se tekee ammattikoulutuksettomasta taiteilijasta "työmarkkinoilla" saman arvoisen kuin olisi kouluttamaton lääkäri, siis valelääkäri.

Ehkä kuitenkin on olemassa parannustaitoisia ihmisiä, joilla ei ole muodollista lääkärin koulutusta. Miten hyviä he ovatkaan, he eivät saa lääkärin paikkaa terveyskeskuksesta.  Kuka hyvänsä koulutettu tunari menee heidän edelle.

Jotta tilanne olisi poliittisesti aivan vastaava taiteen kentällä, ei muodollisesti kouluttamaton taiteilija voi saada "työpaikkaa", mikä tarkoittaa: valmista yleisöä ja/tai tukea.

Onko tämä oikeus ja kohtuus? Tässä vaikuttaisi olevan jokin ongelma. Miten tämä asia pitäisi järjestää? Selvästi kapitalistinen talousjärjestelmä on tässä pääasiallinen ongelman synnyttäjä. Saarikoski kannatti sosialismia juuri siksi, että tämä ongelma voitaisiin ratkaista.  

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com