18.7.2015

JÄNIKSINÄ VAPAAMATKUSTAJAN HAUDALLA

Pidän mahdollisena, että Roberto Bolanoa jaksaisi lukea yli kaksi sivua, jos hänessä olisi pisarakin Saul Bellowin älyä ja esteettistä voimaa. Bellowin Humboldtin lahja (1975) on erinomainen romaani myös Kai Kailan suomennoksena. Romaani ei kerro esimerkiksi Alexander von Humboldtista vaan amerikkalaisesta runoilijasta Delmore Schwartzista. Paras Bellow-suomennos on toki Saarikosken Tartu tilaisuuteen.

Ilkka Remeksen Uhrilento (2000-luvn alku) on eurooppalaisiin puitteisiin upotettu espoolaisen hengenmaiseman näköisveistos. Muuta jännitettävää ei tällaisessa jännärissä ole kuin se, että rämpiikö joku maailman läpi kauniaislaisella katsannolla.

Doris Lessingin Hyvä terroristi (1985) alkaa sen verran vahvasti, että muutamat alkusivut herättävät lukijan kiinnostuksen romaanin aiheeseen. Lessingin kerronnan tyyli ei minuun ainakaan suomennoksena tenhoa, mutta en näe mahdottomaksi jatkaa lukemista.

Eila Pennasen Naivistit (1982) alkaa jämäkämmällä otteella kuin Lessingin romaani. Pennasen realistinen proosatyyli on pelkästään jos esteettisesti laadukkaampaa kuin suurin osa nykykirjallisuudesta. Tämä on melkoinen yllätys. Ensinnäkin ainakin romaanin alku on näyttää olevan todella häikäisevän hyvin kirjoitettu. Toiseksi Pennanenhän näyttää olevan G-harrastaja. Aivan poikkeuksellisen mielenkiintoinen romaanin alku.

Marjaana Aumaston Rikas, Laiha ja Kaunis (1996) alkaa kiinnostavasti ja aihe on kiinnostava. Tyyli ei ole yhtä hioutunutta kuin Pennasen, mutta ensimmäisessä kolmessa luvussa ei ole mitään erityisen häiritsevää. Lukeminen jatkuu.

Turkka Hautalan Paluu (2011) ei jaksa kiehtoa niin paljon, että oppisin mitään uutta tästä kirjailijasta. Jotain asenteita siellä on ja kai aihekin. Tämä kirja on kuin suomalainen jazz, heikoimmillaan.

 Johanna Hulkko Jostakin kotoisin (2011) herättää kysymyksen siitä miksi teos on kirjoitettu? Ilmeisesti vain siksi, että on kiva kirjoittaa jotakin. En tiedä mitä pitää muuten ajatella romaanista, jonka moton vaivoin jaksaa lukea puoliväliin. 

Susanna Alakosken palkittu Sikalat (2006) vaikuttaa jotenkin trashyltä nuortenromaanilta. Suomennoksen perusteella yhtään syytä en keksi miksi tätä pitäisi lukea muutamaa peukalopaikkaa enempää. Hyvin väsyttävä vaikutelma.

  





  








    

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com