10.7.2015

PAHUUS JA KESKINKERTAISUUS

Absoluuttinen pahuus ja runous kuuluu yhteen. Runous on pahuuden ja väkivallan ytimen tutkimista. Vain kaikista suurimmat runoilijat yltävät johonkin muuhun kuin pahaan.

Runouden kautta avautuva pahan maailma on eriskummallinen. Se on jatkuvaa väitetyn asian ja sen absoluuttisen vastakohdan leikkiä. Siis valon ja varjon leikkiä. Kaikki mikä runoudessa palkitaan ja kohotetaan valoksi on varjoa. Kaikki mitä runoilija sanoo omaksi kokemuksekseen on hänelle tuntematonta. Kaikki mitä sanotaan luovuudeksi ja neroudeksi on luovuuden ja nerouden vastakohtaa, mekaanista ja kuollutta.

Vain runouden salaisuuden jakajat tietävät tämän ihmiskunnan synkän salaisuuden: tiede, kirjallisuus, runous, ihmisoikeudet, sananvapaus, sivistys, filosofia, psykoanalyysi, meditaatio, esoteria, syvähenkisyys, newage, ekoinnostus, ihan kaikki hyvät etiketit on kylmimmällä ja epäinhimillisimmällä mahdollisella tavalla, suorstaan inhumaanilla ja kosmisesti vieraalla tavalla kaapattu ja käännetty sielua vastaan. Kaikilla rintamilla pelaa kosminen pahuus, kosminen iilimato, kosminen planeettatunkeutuja sielua vastaan. Eikä millään muulla ole merkitystä kuin sielulla.

Se pitää huolen siitä, että arvostettujen ja kauniiden asioiden edessä on ensin rannaton valtameri kaikkea niiden vastakohtaa. Arvostettujen ja kauniiden ihmisten edessä on rannaton armeija ihmisellistä rumuutta ja ala-arvoisuutta. Yhteisten päämäärien edessä on petturuuden valtameri.

Runous on päivästä päivään pelkkää tätä, tämän tuijottamissta. Ja mitä pidemmälle runoudessa pääse, sen syvempään kosmisen iilimadon perversion syöveriin täytyy tunkea pää ja katsoa avoimin silmin.

Silti tämän kauheuden hylkääminen ei tee tyhjäksi kaiken takana olevaa suurta ja yleisinhimillistä. Äärettömän vaikea tavoitettavuus ei tee tyhjäksi lähes tavoittamatonta.

Voi sanoa, että ihmiskunta on yksi kosmisen iilimadon vapaaseen käyttöön annettu teloitusjuntta jonka päätehtävä on runouden tekeminen vaikeaksi tai mahdottomaksi. Ihmiskunta maalaa pahaa, innokkaasti ja koskaan loppumattomalla energialla.

Keskinkertaisuutta olisi tyytyä tähän.

Runoilijan joka aamuinen kirkastus on tämä: paha on rannaton, pahaa ei voi voittaa, pahaa ei voi ylittää.

Keskinkertaisuutta on sillä hetkellä luopua ambitiostaan.
 
Kaikki muu paitsi absoluuttisesti selittämättömien ihmeiden tekeminen on keskinkertaisuutta. 





Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com