1.7.2015

HÄPEÄ ON NOLLASUMMAPELEISSÄ RYPEMISTÄ

Mitä "epätyypillistä" tässä nyt on joku vielä "tottunut" odottamaan? Onko Tottumus joku jumalatar? Tästä Aki Salmelan Aki Salmelalle tyypillisestä vittumaisen laimeasta ja naljailevan mitään sanomattomasta kritiikistä jää käteen tämän verran: teos on yhdentekevä ja sen sisältö on yhdentekevä, se voisi olla kenen hyvänsä tekemä, mutta on poliittinen ja ennalta määrätty kysymys, kenen tekemänä se on "Helsingin Sanomissa esiteltävän arvoista runoutta" ja kenen tekemänä "mitä hyvänsä" roskaa. Lähtökohtaisesti sanon, että mikään 64 sivuinen (15 sivuinen olisi kai jo sitä "epätyypillistä") "fragmenttipalapeli" ei vetele tässä yleisessä korruption ilmapiirissä. Ja tämän haluan sanoa nimen omaan tälle Aki Salmelalle.

Mitä sen sitten pitäisi olla? Jotta se olisi kiitoksen arvoista, sen pitää olla niin väkevää tavaraa, että se synnyttää kokonaisen sukupolven uusia innostuneita tekijöitä. Sitä sen pitäisi olla. Avainsana on spontaani, positiivinen, suora innostus.  

 
Mutta jos se sitä olisi, siitä ei Helsingin Sanomat ja koko tuo naurettavan pikkusieluinen ja pahansuopa kädenlämpöistä monopoliaan pyörittävä korruptiokööri kirjoittaisi sanaakaan. Miksi ei kirjoittaisi? Ei se vahingossa jää sivuun. Siinä jännittävässä perversiossa, josta nämä onkimadot lilluvat on tällainen tylsäjärkinen logiikka: kun tekijän kädet on saatu naulattua, voidaan sitten istuskella nauttimassa vaikka ihan harmauteen asti niitä pieniä epämuotoisia helmiä, joiden viehätys voi aluksi olla paljain silmin näkymätöntä, mutta jotka aluksi tottumuksen ja lopulta armahtavan seniliteetin kautta osoittautuvat varsin hauskoiksi.

 
Menee läpi Suomessa. Ei mene läpi maailmassa. Tämäkin syy on tylsämielinen: maailma arvostaa elinvoimaa, koska se tietää elävänsä siitä. Mutta suomalainen elinvoiman kavahtaja (se on yleensä yhtä kuin elämänkaunainen venäjävihaaja: tietysti myös venäjävihan kautta voi innostua, kun venäläinen kompastuu, tai tappaa toisen väärärotuisen tms. mutta se ei ole sitä INNOSTUSTA jota minä tarkoitan, sen energia ei ole sama) palvoo seniliteettiä.

 
Tämä runouspuheen oligarkia on nimen omaan kritiikin ongelma. Ei runouskritiikkiä voi kirjoittaa joku hemmetin apurahaharava, joka imee puuronsa samalta korruptiokulholta kuin kohteensa. Tämä ei ole edes vitsi. Tämä on muuten vain naurettavaa.

 
Matey, sanotaan englanniksi, hieman pilkallisesti kaverillisesta, eli jokaiseen mahdolliseen ilmansuuntaan pyörien kumartelevasta tyypistä, jota eurooppalainen kulttuuri ei ole koskaan arvostanut. Ehkä tämä mitään sanomattomuuden ja vertailukohdattomuuden aste on juuri esimerkki siitä nihkeästä ja iljettävästä kaverikähminnästä -- todellisesta nollasummapeliin rypemään heittäytymisestä ja kaiken substanssin mielivaltaisesta ja myöhemmin yllättävällä tavalla kostautuvasta uhraamisesta nollasummapelien niittitakin alle kätketylle häpeällisyydelle -- jota Poesia -kustantamo tällä hetkellä pahimmalla tavalla edustaa.

 
Tämä sanottuna teosta lukematta ja uusintaen alun kysymystä: mitä "epätyypillistä" tässä nyt on joku vielä "tottunut" odottamaan?

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Heh heh :)

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com