3.7.2015

Kuuntelen nyt avoimella ruohikolla, sinisen taivaan alla, festariäänenvoimakkuuksilla ja viinipullo kourassa, näitä omia biisejäni, joihin olen aikojen saatossa merkinnyt iTunesissa viisi tähteä. Onpas kummallista kamaa. Miltäköhän tämä kuulostaisi, jos ei tietäisi että on omaa tuotantoa. Olisi hauska tietää niistäkin fiiliksistä. Varmaan ajattelisi että jotain neurootikon sydänkäyrää ääniaalloiksi muunnettuna. Kuoleman jälkeen, uudelleen syntyneenä tälle olisi varmaan kiva naureskella. Sanoisin ehkä: muuten hyvä, mutta tästä puuttuu klassismin harrastus. Voi miten pitkäveteistä kaikki sellainen oikuttelu onkaan.

Tänään koekuuntelussa pietarilaisten vieraiden kanssa (jotka nyt ovat uimarannalla tai pyöräretkellä) Beelzebub's Tales I. 

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com