6.6.2015

MASTEROINTI

Kylmä totuus on se, että miksaan edelleen albumia, jonka piti lähteä masterointiin jo maaliskuun puolivälissä. Työtä on vain tuntunut riittävän. Vinyyliformaatti on matkan varrella vaihtunut CD-formaattiin, koska materiaalia on CD-levyllinen (vajaa 60 minuuttia), eikä tuplavinyyli tullut kysymykseen.

Elektronisessa musiikissa ongelmaksi muodostuu säveltämisen, miksauksen ja masteroinnin erottamattomuus yhtenä prosessina. Miksauksen ja masteroinnin rajaa häivyttää edelleen tyylilaji, joka masteroinnin kannalta vertautuu pikemmin klassiseen musiikkiin. Kompressoria ja limitteriä käytetään vain taiteellisen päämäärän sanelemana, ei genren tai radiosoittoformaatin sanelemana. Klassisissa äänityksissähän kompressointia ei käytetä ollenkaan, jotta dynaaminen kuva tallentuisi mahdollisimman tarkasti niin kuin se on soitettu. Esimerkiksi tästä voisi ottaa Pendereckin kolmannen sinfonian aloitusosan:   

Kuvastavoi nähdä, että koko mahdollisesta dynamiikka-alueesta on käytetty vain pieni osa. Äänitiedostoa ei ole edes normalisoitu, koska dynamiikka on sovitettu moniosaiseen teokseen. Toisessa osassa dynamiikka käy jo kerran normalisoidussa lakipisteessään:






































Tällaisen musiikin kuuntelu vaatii suorituskykyisen laitteiston. Esimerkiksi omat Genelecin 8020C kauttimeni jäävät Pendereckin dynamiikka-alueessa pieneksi. Toisin sanoen kun laitteisto on täydellä voimakkuudella alkuosa kuuluu silti liian hiljaa, eikä voimakkaimmat kohdat enää säröttömästi. 

Vertailun vuoksi voi ottaa esimerkin rap-musiikin puolelta, jossa genren radiosoittoformaatti ja musiikin puuduttavana ikuisuuksiin jatkuva toisto määrittää sen, että ihan jokainen kappale kyseisessä genressä näyttää dynaamisesti tältä:







































Ihan jokainen Slayerin kappale taas näyttää dynaamisesti tältä:


































Ymmärrettävästi hyvä laitteisto tuo tällaisen musiikin kuuntelun aivan erilaista lisäarvoa. Esimerkiksi tanssipopmusiikissa oikeanlainen kehokokemus saavutetaan vain riittävän suurella voimakkuudella. Nykyaikaisen tanssipopmusiikin basso-alue on yleensä erittäin tarkasti sävelletty juuri kehokokemuksen kannalta.

Minun elektroninen sävellys (Afalkalna) taas näyttää tältä:







































Kappaleen alkuosassa ei ole käytetty kompressointia. Mutta keskivaiheen nousussa ja loppuosassa on käytetty aavistuksen verran kompressiota nousun dynaamisen dramaattisuuden tehostamiseksi. Iskujen päitä voisi loppuosassa hieman tasoittaa limitterillä, ja saada vielä pari lisädesibeliä. Äänekkyys ei ole kuitenkaan kaikkein olennaisinta albumillani. Lopputuloksesta ei pidä kuulua, että kompressoria on käytetty, ellei sen kuuluminen erityisesti ole tarkoitus. Tässä kappaleessa bassoalue on alkupuolella vain osa sointiväriä, mutta loppupuolella muuntuu kohti kehollista resonanssia. 

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com