15.6.2015

KEHITTYMINEN

Suomessa en ole muuten koskaan havainnut sellaista asiaa kirjallisuudessa tai runoudessa kuin kehittyminen. Kirjailijat ovat valmiita, jotkut nuorempina, jotkut vanhempina, ja kun he ovat valmiita he eivät kehity. Yhtään. Tämä on ilmeisesti toivottavakin olotila. Monet valmiit kirjailijat ovat jotenkin henkisesti kolmivuotiaan lapsen tasolla. Silti he ovat valmiita. Ja kun joku ei ole kirjailija tai runoilija, niin hän ei ole sitä, vaikka kehittyisi kuinka paljon. Mikään työmäärä ei voi auttaa. Toisaalta kenestä hyvänsä julkkisesta voi koska hyvänsä tulla kirjailija ilman työtä.
  
Varmaankaan tämä kalvinistinen determinismi ei ole ihan perustaa vailla. Kuinka kauan Jari Tervolta kestäisi kehittyä Mika Waltariksi. Tai Mika Waltarilta Gurdjieffiksi? Satatuhatta vuotta, ja riittäisikö sekään. Gurdjieffin kehittyminen Juha Seppäläksi olisi vielä pidempi ja oletusarvoisesti toivottomampi projekti. Niinpä Suomessa kijailijat ovat valmiita silloin kun he ovat kehittyneet sellaisiksi kuin heidät on ulkoapäin määrätty olemaan.
 
Mitä itseeni tulee kirjailijaksi kehittymisen suhteen, näyttää vakavasti siltä että jään ikuiseksi romaanihenkilöksi, vielä tylsänpuoleiseksi, ilottomaksi ja itsetuhoiseksi. Olla romaanihenkilö, sekin ehkä haihtuva houre, pinnistetyn elostelun viimeinen pisara ennen lopullista sammumista. Minä istun paskalla, luen E. T. A. Hoffmannia ja itken. Sellaista ei tee enempää kirjailija kuin romaanihenkilö. 

Vaan ei auta itku motocrossissa:

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com