18.6.2015

KASPAR HAUSER PAINOTUS

Vapaassa improssa, kuten tämä kappale on lähes mahdotonta palata soiton aikana mihinkään teemaan, kun koko touhu perustuu sellaisille parametreille, joita yleensä käytän. Siitä tulee aina trippi. Onnistun tekemään aika ehyitä sellaisia usein, jos saan keskittyä laitteineni yksin ja rauhassa. Pienikin häiriötekijä, yhdenkin ihmisen läsnäolo, aiheuttaa reaktion, jossa erilaiset junnaavuudet alkaa jäädä päälle, mikä tuottaa erittäin huonon hyötysuhteen kuunneltavan ja poisleikattavan materiaalin osalta.

Vertailun vuoksi voi kuvitella tilannetta, jossa runoilijan pitäisi keskittyä kirjoittamaan runo yleisön edessä ja samalla kun hän kirjoittaa yleisö kuulisi sanat. Pelko siitä, että yleisön edessä käy niin, että yleisö pitkästyy, on oikeutettu. Hauskaa, jos temppu onnistuu freestyle rappäri -tyyliin. Mutta harva klovni siihen pystyy. Eikä tosiaan ole tarpeen pystyäkään, koska moinen sirkustemppu ei kerro paljon mitään todellisesta taiteesta (siis siitä taiteesta jota minun sieluni tarvitsee) ja sen lähteistä.

Siksi maailman kaikkein parhaimmat ja kokeneimmatkin freemuusikot epäonnistuvat tässä tavan takaa. Heidänkin konserteissa yleisöltä vaaditaan toleranssia.

Itse näen, että vapaa improvisaatio on sävellysmetodi. Mitä tulee omaan tyyliini, en pidä sitä esitystaiteena ollenkaan.

Tämäkin kappale on tuotettu vapaalla improvisaatiolla. Mutta alkuparametrit ovat olleet sillä tavalla jäsentyneemmät, että lopputulos on musiikillisesti jäsentyneempi. Materiaalia on alkuprosessin jälkeen työstetty aika paljon. Mikä onkin helppoa kun lähtömateriaali toimii jo sellaisenaan sävellyksenä.

On erilaisia pyrkimyksiä. Kahdessa edellä linkitetyssä kappaleessa näkyy selvästi 1) pyrkimys tuntemattomaan tai uuteen, 2) pyrkimys sellaiseen mikä on tuttua ja varmaa.

Minua on aina vaivannut sellainen tauti (ja tarkoitan todella että se on haitallinen vaiva) että pyrin 95% uuteen ja tuntemattomaan ja vain 5% siihen mitä osaan. Jos saisin nuo prosentit edes 50-50%, lopputulos olisi paljon yleisöystävälllisempi. Tämä "tauti" voi johtua ihan siitä, että olen lähtöisin maalta ja eristyksistä ja olen aina pelännyt tylsistymistä enemmän kuin mitään muuta maailmassa. Siitä ehkä on kehittynyt tällainen Kaspar-Hauser-ylikorostuma, jota ei normaaliolosuhteissa kasvaneella olisi.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com