16.6.2015

HÄPEÄ JA NOLLASUMMAPELI

Timo kiteytti eilen jotakin ainakin minun psykologialle hyvin olennaista

"On häpeällistä panostaa nollasummapeleihin."

Mitenköhän ihmiset jakaantuisivat, jos tätä kykyä kokea häpeää tutkittaisiin?

Nollasummapeleihin panostaminen on kontemplaatiokyvyttömän otuksen puuhaa. Ja juuri tästä syystä tehokas yhteistoiminta on sille mahdotonta, muuten kuin yksinkertaisen vihan tai dogmin kautta.

Mutta nollasummapelien suossa tarpoo jokainen pitämässä vain puoliaan. Siitä syntyy se upottava suo, kuokka ja mummo. Sanalla sanoen nyky-Suomi. Kuokkamummon Suomi.

Kun muun elämän horisontti pimenee puolien pitämisen hikisessä tiimellyksessä ollaan jo Kuokkiksen täydessä syleilyssä juhanavartiainen -possunaamari päässä. 
 
Kaikista maailman nollasummapeleistä surkein ja alhaisin on monogaaminen seksuaalisuus. Tämän suonsilmäkkeen pohjasta löytyy sellaiset aarteet kuin ksenofobia ja feminismi.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com