3.5.2015

THE WALL

"What exactly is your dream?" kuulen Syd Barrettin laulavan Pink Floydin A Saucerful Of Secrets -albumin lopetusraidalla Jugband Blues. Hyvin toimittajamainen kysymys hajoamistilassa olevalle psykedeelisiä huumeita käyttävälle nuorukaiselle: "What exactly is your dream?"

"Jugband Blues"


It's awfully considerate of you to think of me here
And I'm much obliged to you for making it clear
That I'm not here.
And I never knew the moon could be so big
And I never knew the moon could be so blue
And I'm grateful that you threw away my old shoes
And brought me here instead dressed in red
And I'm wondering who could be writing this song.
I don't care if the sun don't shine
And I don't care if nothing is mine
And I don't care if I'm nervous with you
I'll do my loving in the winter.
And the sea isn't green
And I love the queen
And what exactly is a dream
And what exactly is a joke.


Tätä ei kannata lakata toistamasta jatkuvan arkipäiväisen virnuilun ja kampittamisen tiimellyksessä: "What exactly is your dream?"

Kuuntelin eilen Syd Barrettin soolotuotannon. Juuri tältä Englannissa oleminen tuntuu. Juuri tämän verran siinä tapahtuu. Hulluksi tulleet ovat koskettavia sikäli, että muunlaisia ihmisiä ei ole kovin helppo ymmärtää.

Pink Floydin ensimmäisillä albumeilla, joilla Barrett oli mukana, on joitain harvoja kuunneltavia psykedeliabiisejä kuten Set The Contols For The Heart Of The Sun.

Minä en ole varsinaisesti Pink Floyd fani, enkä varsinkaan näiden ekojen levyjen.

Tietysti The Wall on tärkeä albumi. Mielenvikaisuus ja eristäminen ovat saman asian kaksi eri puolta. Siksi mielenvikaisuutta voi parantaa vain lisäämällä tietoisuutta eristämisen keinoista. Tämä albumi pyrkii siihen. 
 
Populaarikulttuurin henkistä merkitystä ihmiskunnalle voi tarkastella näinkin: tässä jonkun muodostama lista 500 tärkeimmästä albumista. Miljoonien albumien myymisenkään jälkeen maailmasta ei ole tullut selvästi parempi paikka. Mutta onko siitä tullut siedettävämpi paikka?

Maailma on aina jollakin selittämättömällä tavalla sietämätön itse kullekin. Tämän sietämättömyyden objektiivinen kuvaaminen on vaikeaa. Siksi me tiedämme menneistä ja tulevista sietämättömyyksistä niin vähän, mutta tästä meidän me tiedämme niin paljon, ettemme osaa sitä lainkaan kuvata.

"Shine On You Crazy Diamond (I-V)"


Remember when you were young, you shone like the sun.
Shine on you crazy diamond.
Now there's a look in your eyes, like black holes in the sky.
Shine on you crazy diamond.
You were caught in the crossfire of childhood and stardom, blown on the steel breeze.
Come on you target for faraway laughter, come on you stranger, you legend, you martyr, and shine!

You reached for the secret too soon, you cried for the moon.
Shine on you crazy diamond.
Threatened by shadows at night, and exposed in the light.
Shine on you crazy diamond.
Well you wore out your welcome with random precision, rode on the steel breeze.
Come on you raver, you seer of visions, come on you painter, you piper, you prisoner, and shine!

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com